Heippa kaikki, olen Paavo!

Meille muutti kesäkuun puolivälissä soopeli uros Paavo! Saimme näin miespuolisen edustajan naisvaltaiseen laumaamme. Paavolla oli käytösongelmia entisessä kodissaan ja joutui tästä syystä etsimään uutta asumusta. Sovimme että otan Paavon ensin koeajalle ja katson miten meillä sujuu, ennen kuin teen lopulllista päätöstä. No, Paavohan tuli ja hurmasi joten kovin kauaa ei tarvinnut miettiä.

Paavon haimme Dalian ja Monan kanssa Seinäjoelta. Paavo tuli niinkin eksoottisesta paikasta kuin Kalajoki ja sovimme että tavataan noin puolimatkassa. Vuokrasin leirintäalueelta pienen mökin ja vietimme siellä ensimmäisen yön sulassa sovussa koko lauma.

Paavon ongelmat entisessä kodissa olivat perheen lasten näykkiminen ja vieraille irvistely sekä remmirähinä. Mietittiin yhdessä entisen omistajan kanssa että meidän lauma voisi olla sopiva paikka Paavolle. Halusin kuitenkin ensin selvittää lähteekö omakotitalossa asunut Paavo sopeutumaan hieman eläväisempään asumisympäristöön ja sen mukanaan tuomiin ärsykkeisiin. Kun joka puolelta kuuluu ääniä, ovet paukkuu rapussa ja koirat haukkuu, oli mahdollista että se olisi ollut liikaa Paavolle. No, alussa olikin jonkin verran haukkumista ja vieläkin pääsee ajoittain syviä kurkkuääniä mutta ei Paavo juuri tyttöjä enempää möykännyt. Remmirähinä on edelleen pienoinen ongelma; Paavo on jonkinlainen yhdistelmä epävarmuutta ja vahtimista. Tosin tässäkin olemme tulleet aimo askeleen eteenpäin. Enää ei Paavosta tule toisen koiran nähdessään hervotonta härveliä vaan pitää itsensä jotenkin kasassa. Vaikka Paavo on hyvin hoidettu ja rakastettu koira, luulenpa että oli päässyt jonkin verran aikuistuessaan niskan päälle perhejärjestyksessä. Paavon kanssa on nyt opeteltu sitä että jos minä sanon jotain, tarkoitan sitä todella. Ei ole mitään vaihtoehtoja totellako vai ei vaan aina totellaan.

Ekalla lenkillä yhdessä

Tallilla olo oli aluksi aivan kauhistus Paavolle. Hän haukkui lähes tauotta ja lähti jahtaamaan hevosia. Aina vaan uudelleen ja uudelleen. Meni sekuntti ja jälleen kuului Paavon haukku pellolta. Lopulta rupesin pistämään Paavoa aina karsseriin koiratarhaan, kun karkasi hevosten perään eikä totellut. Tätä ei tarvinnut tehdä kuin muutaman kerran ja jahtaaminen loppui. Nyt olemme siinä pisteessä että vaikka hepat tulevat portille, ei Paavo lähde sinne haukkumaan vaan pikemminkin lähtee päinvastaiseen suuntaan jos johonkin lähtee.

Seinäjoella mökin läheisyydessä

Edelleenkin joudun laittamaan Paavon karsinaan kun otan hepat sisälle. Hepat ovat isoja ja pelottavia ja Paavo ei oikein tiedä mitä muuta tehdä kuin varmuuden vuoksi haukkua. Kerran pari on ollut nenätysten Piipin kanssa mutta sekin on päättynyt Paavon haukkukohtaukseen vaikka onkin lupaavasti alkanut. Nyt reilun kuukauden päästä on tallilla jo ihan rento olla eikä tarvitse koko ajan kuunnella Paavon haukkua vaan kaveri osaa olla ihan hiljaakin välillä.

Sopulit

Paavo on hyvin energinen, suoranainen duracell-pupu, jonka vauhti ei hyydy. Hän kantaa keppiä ja hakee leikkiseuraa, erityisesti Monasta, jonka kanssa on ystävystynyt; ovat melko samanlaisia joten ei ihme että yhteinen sävel on löytynyt. Monalla oli myös melkein heti Paavon saavuttua juoksut, ja sitä vehtaamista katsoessa meinasi kyllä hermot mennä. Juoksujen jälkeen kuitenkin telmimiskaveruus jäi ja Dalia on ollut alusta asti vähän ulkopuolinen.

Nuoripari

Uusi autokin on meille tullut, kun fordi sanoi sopimuksensa lähestulkoon irti. Minulla on nyt kuudes sitikka, tällä kertaa C4. Sinne mahtuu hyvin koko koirapoppoo; tilaa on suurin piirtein saman verran kuin edeltäjässään.

On ihanaa kun on ollut ja on edelleenkin kesä! Olen kyllä koko kesän töissä mutta silti on kiva kun päivät on pitkiä ja ehtii tehdä omia juttujaankin. Sadetta on tullut ihan kiitettävästi mutta se ei ehkä ihan niin paljon haittaa kun ei ole lomilla. Ensimmäinen heinäerä tosin meni pilalle tallilla kun kastui läpimäräksi. Sitä on nyt latokuivuri yrittänyt pelastaa mutta ei siitä suuria toiveita ole. Toinen otos sen sijaan onnistui melkoisen paljon paremmin joten toivoa on Piipillä, Velholla ja Iirolla ruoan suhteen ensi talvena.

Meidän arki sujuu aika rutiininomaisesti ja paljon aikaa vietämme koirien kanssa tallilla. Piipin heinäkuun rtg peruttiin ja seuraavaksi on tarkoitus kuvailla kaviota elokuussa. Toivottavasti se onnistuu talliolosuhteissa kun kuljetuskalustoa ei enää ole. Piipimopiilin jouduin antamaan pois ruostevaurioiden takia. Loppujen lopuksi sain siitä 50 € ja kahvipaketin mutta onneksi pääsin eroon ettei tarvitse romutusmaksuja maksaa. Varsinainen persnettokeikaus oli koko auton osto; vajaan vuoden se minulla oli ja takkiin tuli oikein kunnolla. Piipi on laiduntanut koko kesän vastoin kaikkia ohjeita ja on onnellinen. Olemme käyneet harvakseltaan jopa ratsimassa omalla radalla, kentällä ja löytämälläni maastopolulla. Sellaisia pieniä pyrähdyksiä joiden jälkeen huolellinen kylmäys ja linimentit. Keskimäärin kerran viikossa olen Piipin selässä istunut ja onhan se ollut kuin kotiinpaluu pitkän ajan jälkeen. Saa nähdä miten tamma nyt kuntoutuu. Aloin viikko sitten syöttämään Piipille glokomixiä jossa on glukosamiinia ja kondroiittisulfaattia. Jos nyt jotenkin auttaisi nivelrikossa.

Ekaa kertaa maastopolulla

Nyt taidan päästää teidän lukijat pahasta ja lopettaa tältä erää. Olen ollut hidastahtinen bloggaaja koko kesän mutta mennään fiiliksen mukaan!

C U soon!

Eve