Viikonloppuni muistuttavat aika ajoin jonkinlaista työleiriä. Vaikka tekisin vain välttämättömimmät, tekemistä piisaa siitäkin huolimatta, mutta jos otan hoitaakseni jotain normitekemisestä poikkeavaa ylimääräistä, niiin silloin mennään eikä meinata. Yritin tänä viikonloppuna saada jotain aikaiseksi myös kotirintamalla. Intouduin jopa alakerran lattian pesuun. Laitoin ruokaa, leivoin kakun, pesin Dumlea, organisoin tavarapaljouttani, trimmailin nurtsia ym. perushommien lisäksi.

Sunnuntain projektina oli uuden laidunlohkon aitaaminen, mikä ei meidän tallilla ole mikään pikainen toimenpide kun pitää ensin purkaa vanha laidun pois että saa rakennettua uuden. Laitumen sähkölanka on, kuten olen joskus maininnut, tehty useista pätkistä. Tarjolla on eri paksuutta ja väreissäkin on "vaihtelua"...  oranssia, valkoista, raidallista, keltaista jne. Keppejä löytyy joka lähtöön vanhoista ruosteisista keltaisiin "hammastikkuihin" ja kun kaikkea on "naftisti" pitää laitumen aitaaminen sisällään ees-taas liikkumista, keppien etsimistä, mittailua ja sitten lopulta purkamisen jälkeen kasaamista. Voin pienenä yksityiskohtana kertoa että maa on juuri nyt todella kuivaa ja kovaa joten kepin mentävää kohtaa sai ihan hakemalla hakea. Lihaksia tuli käytettyä ja kaikki voimat oli pelissä että sain kepit maahan edes jotenkin tukevasti.

Laidun valmistui juuri ennen pimeää, sillä pidin pienen tauon, kun oli ihan pakko käydä välillä kotona syömässä ja kaffeella. Hepat ainakin oli tyytyväisiä laitumelle päästessään ja näytti siltä, että heidän oli pikkuisen vaikea valita mistä söisivät, kun joka puolella oli yllin kyllin vihreetä. Äkkiä tuo lössi tuon pläntin kuitenkin kaluaa ja sitten täytyykin miettiä kuka tekee seuraavan lohkon. Minä se en nimittäin ole. Laitumen teko kiintiö on nyt tämän kesän osalta täynnä ja joku muu saa urakoidan seuraavan. Olen pitänyt riittämiin näitä yhden miehen talkoita ja olen mielestäni tehnyt enemmän kuin osani.

Piipi pudotti eilen toisen etujalkineensa joten nyt ei sitten voida tehdä mitään kummempaa. Vasemman takasen kenkä kolisee sekin lupaavasti, vaikka vielä toistaiseksi kiinni on... Lauantain lenkki oli kyllä paikoitellen sen verran vauhdikas ja vaihteleva josta syystä veikkaan että sinne se jonnekin Lemmenlaakson tietämille Piipuskaisen kenkä jäi.  Sain tamman "horjahtamaan" maastoesteen jälkeen laukalle ja sellaista vauhtia kiidettiin mäki ylös että ei mikään ihme jos kenkä putosi. Jokapaikassa on myös paljon kantoja ja kiviä eli kengät joutuu tosi koville. Kaiholla muistelen Kouvolan seudun pehmeitä hiekkateitä; täältä ei sellaisia löydy.

Rakastan pitkiä, rauhallisia maastokävelyitä mutta yhtä lailla tykkään mennä kovaa, ravia tai laukkaa.  Hyppääminen on myös tosi kivaa joten maastoesteet taitaa olla ihan heppatekemisen kärjessä jos pitäisi jotain TOP kymppi listaa laatia.

Sain lopulta kengittäjän kiinni ja hän sanoi tulevansa sitten kun sataa (vrt. peltotöitä) joten taidanpa pistää pienen sadetanssin pystyyn. Aion tanssia siihen malliin että vettä tulee vain ja ainoastaan kengittäjämme maatilan tietämillä. Täällä saa ja pitääkin paistaa.

Tyttöjä olen kuskannut tallilla aina kun se vaan on mahdollista ollut. Saavat näin vaihtelua päiviinsä ja pääsevät mukaan, joka sekin on tosi tärkeää heille.

LASSIET HEVOSHOMMISSA; tauon paikka

AIKA LÄHELLÄ...

Mona ihan muina miehinä... eihän tässä mitään hevosia missään ole

MELKEIN SAIN KAIKKI TYTTÖNI MAHTUMAAN SAMAAN KUVAAN

DALIA

MATIAS

Eeh-heh-heh-heh-heee... (huumorinaisia)

KOHTA LÄHTEE

Tallireissujen ajan saa Herra Koira olla kotona eikä vähiten siitä syystä että jalka on edelleen kipeä ja hän ontuu sitä jonkin verran. Liian pitkän lenkin seurauksena menee koko koira ihan jumiin ja se taas tietää tramal-kuuria.

Fast forward viikonloppu on takana ja työviikko kutsuu. Toivottavasti saamme pian kengät Piipille niin pääsemme taas liikkumaan. En halua liian pitkää taukoa kun olisi vaikka mitä hevostekemistä mielessä eikä se Piipillekään hyvää tee tuo turha seisoskelu. Jos ei liiku niin sitten on takaset taas ihan nesteessä.

Ihana, ihana penkkimme ja extramagee satulahuopa!

Intoa puhkuva ratsureima lähdössä lenkille...

Nyt lupsahtelee kirjoittajan silmät kiinni jatkuvaan tahtiin. Kello on yli puolen yön ja ihan pakko mennä koisimaan. Postaus lähti nyt julkaisuun. Korjailen sitten huomenna ja katson kriittisellä silmällä. Nyt annan periksi Nukkumatille...

E