Voi että mitä kiirettä pitää! Päivät ovat menneet sellaisella pikakelauksella ettei paremmasta väliä.

(kuva: Iltalehti.fi)

Tuntuu ettei ehdi enää oikein edes hengittää kun varsinkin illat ovat niin täynnä tekemistä. Kun kaikki oma tekeminen pitää ehtiä kolmeen tuntiin, ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää. Olen kotiutunut tallilta vasta klo 23:n kumminkin puolin eli siis hävyttömän myöhään. Töistä päästyäni olen kiirehtinyt viemään koirat ja sen jälkeen syönyt jotain. Olen ollut ns. pitkässä työvuorossa (9-18) kuroakseni miinustunteja kiinni ja tästä syystä illat kotona ovat tuntuneet kovin lyhyiltä.

Jatkuva kiire on stressaavaa. Minä ainakin muutun helposti ärtyisäksi kun ei pääse ollenkaan rauhoittumaan. Tehtävien määrä tuntuu loppumattomalta ja mukavistakin asioista tulee velvollisuuksia. Puolituntinen sohvalla notkuen olisi tervetullutta vaihtelua. Kotona ei ehdi tehdä mitään muuta kuin välttämättömän. Olen viime vuosina huomannut viihtyväni hyvin kotona ja kaipaan arkeen ihan sellaista peruspuuhailua. Kotona olisi vielä kaikenlaista järjesteltävää vaikka muutosta on jo yli kuukausi. Jotkut tavarat hakee edelleen paikkaansa ja olisi kiva ottaa hetki aikaa niillekin.

Illalla kun vihdoin kotiudun tallilta olen niin väsynyt että simahdan, no, melkein jo rattiin jos totta puhun. Haukottelen leveästi koko matkan Hyvinkäältä kotiin. Kotona sitten palelee ja väsyttää, joten olenkin parina iltana mennyt kylpyyn lämmittelemään ja rentoutumaan. Se on kyllä ollut ihanaa paitsi että olen lähes nukahtanut ammeeseen.

(kuva: riemurasia)

Tänään torstaina teen normipituisen päivän töissä, mutta kiire ei suinkaan hellitä kun pitää olla tallilla jo 17:30. Piipillä on kengitys ja jännittää miten kenkääminen sujuu, sillä Piipin selässä on tällä hetkellä jotain mystistä vaivaa. Etujalat ei meinaa millään nousta ylös kavioita puhdistaessa. En osaa amatöörinä paikantaa kipeää kohtaa joten olen varannut Piipille ajan hevossairaalaan ensi viikolle. Eilen annoin varmuudeksi vähän Rheumocamia jos jotain kipuja sattuu olemaan. Piipi ei onnu, ruoka maistuu ja tamma on oma itsensä. Mitään näkyvää turvotusta ei ole eikä aristamista. Toivotaan että jaksaa olla kengitettävänä ja että kengittäjä on riittävän kärsivällinen.

Klinikkareissua varten olen saanut trailerin lainaksi mutta vetoauto puuttuu. Luulenpa että joudun kääntymään autovuokraamon puoleen sillä kenelläkään ei tunnu olevan autoa lainaksi. Olen kuulluttanut asiasta Facebookissa omalla seinällä ja Järvenpää sivustolla mutta huonolla menestyksellä. No, Piipi on hoitoon saatava joten eiköhän se autokin jostain löydy.

Vetoautoa ja rentouttavaa viikonloppua odotellessa,

Eve