Ihanaa, vihdoinkin aikaa päivittää blogia ajantasalle. Viikot suorastaan hurahtaa ohi ja aikaa on rajoitetusti, kun töissäkin pitää käydä ihan viitenä päivänä näyttäytymässä. Tallihommat ovat lisääntyneet sen myötä kun hepat yöpyvät sisällä. Kuvaan ovat astuneet aamu ja iltatallit sekä paskanmättö mutta en valita. Kun kuitenkin saamaan aikaan päivät lyhenee, on kaikki tekeminen mahdutettava aina vaan lyhyempään aikaan ja sillä on merkittävä vaikutus arjen kulkuun. Vauhtia pitää lisätä ja lepohetkiä on vähemmän. Jos tulee mitään ylimääräistä "sotkemaan" päivän kulkua niin sitten saa tosissaan painaa ja ainakin aikatauluttaa tai organisoida tehokkaasti. 

Tässä on varmasti yksi syy siihen miksi en ole innokas sopimaan mitään tekemistä, en ainakaan viikonloppuihin. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten mikä tahansa sovittu tekeminen, ikävä tai mukava, saa minut ärtymään. Aamusta asti pohdin sitä miten kohta pitää lähteä tai olla valmiina. Rentous tekemisestä katoaa ja päivä on ainakin osittain pilalla. Ihmettelen mielessäni miten ihmiset kestää kun on kaikenlaista sovittua pitkin päivää. Joo-o, tiedän että olen vähän erakko, mutta ainakin tyytyväinen sellainen! Viihdyin pieruverkkareissa, tukka sotkuisena, saappaat jalassa ja paita täynnä "fläkkejä", jopa niinkin hyvin että itseänikin välillä suorastaan hävettää. Lanseeraamani käsite, kiireetöntä puuhastelua ilman aikatauluja on mielestäni onnistuneen viikonlopun ja vapaa-ajan edellytys. Onneksi meillä ihmisillä on vapaus valita mitä vapaa-aikanamme teemme. Kukin tamplaa tavallaan!

Herra Koira komea kävi jälkitarkastuksessa Mevetissä. Adursal lääkitys oli mitä ilmeisimmin tehonnut, sillä maksa-arvot olivat laskeneet tuntuvasti alaspäin. Ainoastaan joku GGT arvo oli tosi korkealla joten adursalia jatketaan vielä toinen kuukausi. Dumle sai myös antepsin reseptin, jos osasyy hervottomaan ruohon syöntiin olisi närästyksessä. Facessa jo ihmettelin, mikä taistelija tämä koira onkaan! Porskuttaa vaan sitkeästi menemään vaikka vaivoja on muillekin jakaa. 

En voi liiaksi painottaa sitä että on olemassa eläinlääkäreitä ja eläinlääkäreitä. Kaikki ns. asiantuntijat ja ammattilaiset eivät nähtävästi pidä kovin tärkeänä ammattitaitonsa ylläpitämistä ja tietojen päivittämistä. Valitettavan monessa paikassa kyetään vaan perustason hoitoon eikä sen enempään. Sairaudet jää huomioimatta ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkä siinä asenteessakin on jotain vikaa jos/kun työtapa on liian suurpiirteinen. Valitettavaa on, että omistajat joutuvat tekemään lemmikkeihin liittyvät päätökset, kipeätkin sellaiset, perustuen tällaisten aikaansa jäljessä olevien, liian ison egon omaavien taivaanrannanmaalareiden lausuntoihin ja sanomisiin. Onneksi on kuitenkin olemassa paikkoja joissa voi luottaa lemmikin saavan asiantuntevaa hoitoa.

Collie tytöt ovat siirtymässä raakaruokintaan, ainakin osittain. Parina päivinä on mennyt jauhettua siipeä ja hyvin näyttää maistuvan. Dalialle tämä on jo tuttu juttu männä vuosilta mutta Mona on ensikertalainen. Olen ottanut käyttöön myös kalkkunan lihaa, swiss natural täysravintoa (70% lihaa, kana-peruna), raejuustoa ja kurkkuraastetta. Toistaiseksi mahat ihan ovat olleet ihan ok. Annan inupekt fortea päivittäin näin alussa enkä ole kyllä varma siirrynkö raakaruokintaan ihan pelkästään. Liha-luu ateriaan en kuitenkaa sotke mukaan mitään kuivamuonaa tai muuta ylimääräistä vaan se menee oikeaoppisesti sellaisenaan.

Colliet ovat helppoja ja sopeutuvaisia koiria, niin nämä minunkin tytöt. Yritän kuitenkin olla käyttämättä tätä ominaisuutta hyväkseni ja pyrin tarjoamaan heille kiireen keskellä edes jonkin verran vaihtelua arkeen. Tallille pääsevät mukaan aika ajoin ja Piipikin tulee pikku hiljaa tutummaksi. Hevoseläin ei ole enää niin pelottava kuin alussa. Töihin pääsivät mukaan viime perjantaina iltapäivällä. Keräsivät pisteitä rauhallisuudellaan ja olivat jo jonkin verran tutussa paikassa kuin kotonaan. Kun kirjasin asiakastietoja koneelle, röhnöttivät tytöt jaloissa ja kävivät välillä käytävällä tarkistamassa tilanteen. 

Seuraavassa muutama kuva myöhäisiltapäivän ulkoilulta eiliseltä:

"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..."

Sniff, sniff...

Matias lähikontaktissa

Prinsessa Gogot <3

Dumlen pariposeeraukset tyttöjen kanssa

yllä: JONKIN VERRAN koko eroa..

yllä: iso D ja pikku D

Lopulta seurasi päivän viihde osuus eli yritys ottaa ryhmä kuvia. Se kariutui siihen että koirat riehaantuivat ja allekirjoittanut nauroi hysteerisesti... Ehkä sitten joku toinen kerta, mutta tässä muutama jossa vielä oltiin kaikki suht asiallisesti.

Herra Koira oli ainoa joka otti kuvaukset jotenkin tosissaan ja se kyllä näkyy. Hää onnii kommeee!!!!

************************

Hevososio, Piipin kuulumiset

Piipin yrtit tuli postissa.Emme ole vielä niitä aloittaneet kun annosteluohjeissa on vähän epäselvää määrissä. Ensiksi on Detox-kuurit 1 ja 2 ja sitten siirrytään luonnonyrteistä koostuvaan kivennäiseen. 

"Haluan tutkia omat yrttini!!"

"Hmmmm...Outo haju..."

Ruokinnasta jää pois mysli ja teollinen kivennäinen. Alustavasti on suunnitelmissa jatkaa kauraa ja mahdollisesti sinimailasta. Pellavaisen kanssa on vielä vähän epävarmaa mutta näillä näkymin se jää pois. Heiniä olen tilannut omia myös muutaman paalin, vaikka heinä tallivuokraan kuuluukin. Sieltä mistä viimeksi heinät hain, sain niin mahtavan hyvää heinää että otan varmuuden vuoksi muutaman paalin kun ei koskaan tiedä mitä tallin pyöröpaaleista paljastuu. 

Kengättömyys on toistaiseksi sujunut ongelmitta. Buutsit on ajettu sisään ja paljasjalka lenkitkin sujuu. Varovainen pitää nyt kuitenkin olla kun joka puolella on kavioille armotonta soraa ja kaikenmaailman murikoita joilta kaviot pitää suojata. Säteet on vähän kuluneet mutta mitään arkomista ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa. Itse asiassa, Piipin ravi ilman kenkiä on aikamoisen miellyttävää joten ei paha...

Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan ei ole puuttunut. Kaiken maailman kaahareita on taas liikenteessä ja pojat ottaa rallia skogsterintiellä. Vältimme hiuksenhienosti vaarallisen tilanteen jossa kaveri tuli vastaan tuhatta ja sataa, heppa tietysti pelästyi, pomppasi keskelle tietä, jarrut kirskui ja meitsi kiroili! Toivon että ratin takan ollut Urpojen kuningas otti opikseen!!!

Nyt lähdenkin sitten kohti Tapiolaan pelastamaan poikani, jonka akku on päässyt tyhjenemään. 

Ciao 4 now!

Eve