Olen kovin tyytyväinen kun asiat lähtee pikku hiljaa rullaamaan. Olen ollut ärsyttävässä epätietoisuudessa monen hevosasian suhteen ja nyt vihdoinkin valoa kajastelee tunnelin päästä! Olen huono odottamaan, tämä on tullut jo useampaan kertaan mainittua, ja minua ärsyttää kovasti myös se jos viesteihin ei vastata eritytisesti silloin kun kaikkien omien asioiden organisointi riippuu näistä vastauksista. Sitä on erityisesti hevosen kanssa kovin riippuvainen monista eri ammattilaisista kuten esimerkiksi eläinlääkäreistä ja kengittäjistä, pari ensiksi mieleen tullutta mainitakseni. Tällöin toivoisi että nämä "korvaamattomat" voisivat sen verran vaivautua että vastaisivat ettei sitten tarvitse kinuta, ruikuttaa ja lähettää toistuvia diplomaattisia ja anovia viestejä heidän suuntaansa. Jotain vallankäyttöä kai sekin on kun ei viitsi ottaa toista huomioon; vähän niinkuin näyttäisi toiselle kuka tässä on tärkeä ja kuka ei. Valta tuo mukanaan vastuuta, tässäkin asiassa.

Siitäpä syystä olenkin tyytyväinen kun löytyy vielä myös sellaisia ammattilaisia jotka kantavat oman vastuunsa vuorovaikutuksesta. Tänään maanantaina saa Piipi vuosittaisen rokotuksensa ja huomenna on vuolu sekä töppösten sovitus, joka järjestyi tosi joustavasti. Ihana helpotus kun ei tarvitse enää stressata näitä asioita ja hevoselämä pääsee niin sanotusti jatkumaan, myös liikutuksen osalta.

Lauantaina päästin Piipin ralittamaan kentälle. Siellä tamma sitten paineli antaumuksella lentävää ravia ja ajoittain oikein nättiäkin laukkaa kera jumppaliikkeiden (lue: pukkien). Sen päälle käpyteltiin pieni puolen tunnin kävely ilman satulaa. Eilen sunnuntaina sovittelin valjaita ja ajelin perästä pienen pätkän, ohjat riimussa kiinni. Tottuneesti tammuskainen teki sitä mitä parhaiten osaa. Ai että kun en millään malta odottaa että saisin ne koppakärryt jostain että pääsisin ihan oikeasti ajamaan!! Laitettiin vielä penkki selkään ja käytiin pellolla ottamassa pienet ravit mutta nyt ei oikein kulkenut joten päätin lopettaa lyhyeen. Kovin innostuneelta ei neiti hevonen näyttänyt kun satuloin eikä sen jälkeenkään. 

Hevosmaailman pikku myy, Piipi

"Ketuttaa!!"

Piipi: "No riding for me today..."

Sopuisampi mamman mussukka -poseeraus...

Tällainen, ehkä hieman idyllinenkin otos eiliseltä kun hain Piipiä sisään. Kolmen kopla lähestyy yksissä tuumin...

Hobuset  tässä vielä kesäfiiliksissä "dallailee". On jotenkin niin haikea olo kun kesä lähenee loppuaan. On ollut tosi kivaa ja lämmintä. Piipiin tutustumista, tallilla puuhastelua, mahtavia ratsastuslenkkejä, kauniita, kuulaita kesäiltoja ja -öitä; ihania kesäfiiliksiä siis. Hevoset ovat saaneet ulkoilla ja syödä vihreetä. Piipikin on löytänyt kaksi kaveria, Ladyn ja Raulin.

Nyt tulee sitten syksy ja ihan vielä en jaksa enkä halua siitä ryhtyä mitään positiivista keksimään. Haluan ensin ihan rauhaissa haikailla kesän perään!

Huomenna alkaa Piipillä uusi vaihe elämässään, kengättömyys. Olemme sitten täysin "raudattomia" kun kuolaimetkin ovat jääneet aikoja sitten pois kuvioista.

Eve