torstai, 26. huhtikuu 2018

Kevät tuli, lumi suli

No tuleeko se kevät vai ei? Illat on kylmiä ja vihreetä näkyy hyvin vähän.

20180419_200354.jpg

Näin keväiseltä näyttää meidän talon pihalla. Aika synkät on näkymät.

Meidän asunnossa asui ennen nätisti sanottuna alkoholiongelmainen mies joka ei ole juuri piha-alueita hoitanut. Yritin hieman haravoida enimpiä sotkuja ja nyppiä edes prommilles osan pihalla olevista tupakantumpeista pois. Puhumattakaan kaljapullon korkeista... Arvata saattaa ettei sieltä mitään nurmikkoa alta paljastunut mutta onpahan ainakin siistimpää. Keväällä tulee aina sellainen fiilis että olisi kiva laittaa pihaa ja hankkia kukkia yms. Kuitenkin melkein aina päädyn yhden rehevän äitini hankkiman amppelin onnelliseksi omistajaksi ja siinä se puutarhan laitto sitten onkin. Pääasia kuitenkin on että koirilla on edes joku pläntti johon mennä.

20180414_175923.jpg20180414_175829.jpg

Olen vihdoinkin saanut koirien turkkeja edes jonkinlaiseen kuosiin. Pikatrimmaus, eikä siis todellakaan mikään näyttelykelpoinen, tuli tehtyä extempore erään tassujenpesu rupeaman jälkeen. Nyt pyrin aina silloin tällöin harjailemaan kaikki koirat läpi. Paavon turkki on tosi hankala hoitaa. Herran hormoniturkki huopaantuu, takkuuntuu ja kerää kaikki roskat mukaansa, ja kun siihen lisää sen että Paavo ei todellakaan nauti kampaamisesta ja harjaamisesta, herkkähipiäinen kun on, niin ei ole mitään herkkua tuo turkinhoito kummallekaan osapuolelle.

20180411_182949.jpg20180411_182920.jpg20180411_183311.jpg 

Muutoin meillä mennään ihan kuten aina ennenkin. Aamupuuhat, töihin, koirat ja heppa; siinä se allekirjoittaneen arki on. Viikonloppuisin saan suurinta nautintoa nukkumisesta kun viikolla jää yöt melko vajaiksi. Sijaisuus loppuu 1.7 mutta jatkan todennäköisesti heinäkuun loppuun. Jatko on työlomalaisten varassa riippuen siitä tulevatko takaisin vai ei.

Ai niin, ja Piipi muuttaa taas uuteen talliin. Tällä kertaa lähemmäksi kotia kun nyt Järvenpäässä asutaan. Loimet on jo uudella tallilla ja traikku hakee meidät lauantaina puolen päivän aikaan.

Palaillaan astialle,

Eve 

torstai, 22. helmikuu 2018

Kiireisen valitusta

Voi että mitä kiirettä pitää! Päivät ovat menneet sellaisella pikakelauksella ettei paremmasta väliä.

kiire.jpg

(kuva: Iltalehti.fi)

Tuntuu ettei ehdi enää oikein edes hengittää kun varsinkin illat ovat niin täynnä tekemistä. Kun kaikki oma tekeminen pitää ehtiä kolmeen tuntiin, ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää. Olen kotiutunut tallilta vasta klo 23:n kumminkin puolin eli siis hävyttömän myöhään. Töistä päästyäni olen kiirehtinyt viemään koirat ja sen jälkeen syönyt jotain. Olen ollut ns. pitkässä työvuorossa (9-18) kuroakseni miinustunteja kiinni ja tästä syystä illat kotona ovat tuntuneet kovin lyhyiltä.

Jatkuva kiire on stressaavaa. Minä ainakin muutun helposti ärtyisäksi kun ei pääse ollenkaan rauhoittumaan. Tehtävien määrä tuntuu loppumattomalta ja mukavistakin asioista tulee velvollisuuksia. Puolituntinen sohvalla notkuen olisi tervetullutta vaihtelua. Kotona ei ehdi tehdä mitään muuta kuin välttämättömän. Olen viime vuosina huomannut viihtyväni hyvin kotona ja kaipaan arkeen ihan sellaista peruspuuhailua. Kotona olisi vielä kaikenlaista järjesteltävää vaikka muutosta on jo yli kuukausi. Jotkut tavarat hakee edelleen paikkaansa ja olisi kiva ottaa hetki aikaa niillekin.

Illalla kun vihdoin kotiudun tallilta olen niin väsynyt että simahdan, no, melkein jo rattiin jos totta puhun. Haukottelen leveästi koko matkan Hyvinkäältä kotiin. Kotona sitten palelee ja väsyttää, joten olenkin parina iltana mennyt kylpyyn lämmittelemään ja rentoutumaan. Se on kyllä ollut ihanaa paitsi että olen lähes nukahtanut ammeeseen.

supertired.jpg

(kuva: riemurasia)

Tänään torstaina teen normipituisen päivän töissä, mutta kiire ei suinkaan hellitä kun pitää olla tallilla jo 17:30. Piipillä on kengitys ja jännittää miten kenkääminen sujuu, sillä Piipin selässä on tällä hetkellä jotain mystistä vaivaa. Etujalat ei meinaa millään nousta ylös kavioita puhdistaessa. En osaa amatöörinä paikantaa kipeää kohtaa joten olen varannut Piipille ajan hevossairaalaan ensi viikolle. Eilen annoin varmuudeksi vähän Rheumocamia jos jotain kipuja sattuu olemaan. Piipi ei onnu, ruoka maistuu ja tamma on oma itsensä. Mitään näkyvää turvotusta ei ole eikä aristamista. Toivotaan että jaksaa olla kengitettävänä ja että kengittäjä on riittävän kärsivällinen.

Klinikkareissua varten olen saanut trailerin lainaksi mutta vetoauto puuttuu. Luulenpa että joudun kääntymään autovuokraamon puoleen sillä kenelläkään ei tunnu olevan autoa lainaksi. Olen kuulluttanut asiasta Facebookissa omalla seinällä ja Järvenpää sivustolla mutta huonolla menestyksellä. No, Piipi on hoitoon saatava joten eiköhän se autokin jostain löydy.

Vetoautoa ja rentouttavaa viikonloppua odotellessa,

Eve

maanantai, 19. helmikuu 2018

Viikonlopun nautiskelua

Reippaan ratsastuslenkin jälkeen on kiva nautiskella auringosta ja lumesta! Piipi pääsi kentälle piehtaroimaan pahimmat hiet pois.

20180217_153305.jpg20180217_153307.jpg20180217_153346.jpg20180217_153259.jpg

Meillä oli Pipsan kanssa megasosiaalinen viikonloppu. Maastoiltiin perjantaina kyllä ihan omin voimin illan pimeydessä ja reipastempoisesti ravaillen, mutta lauantaina lähdettiinkin sitten maastoon tallikaveri Mamman ja Mian kanssa. Käytiin "löytämässä" pari lähilenkkiä ja kahlailtiin pellolla lumihangessa. Sunnuntaina seurana oli Penno-poika omistajineen ja tällä kertaa menimme ns. tielenkin. Kävelimme paria "isoa tietä" pitkin tutulle metsätielle ja sitä kautta kotiin. Keli suosi kumpanakin päivänä ja oli oikein kiva saada maastoseuraa kun yleensä liikumme kaksin Piipin kanssa.

En ole pitkään aikaan ratsastanut kolmena päivänä peräkkäin joten nyt jännäilen onko tällä mitään vaikutusta Piipin vointiin. Piipi saa nyt olla vapaalla, korkeintaan ehkä talutellaan vähän. Torstaina on kengitys ja sitten taidamme lähteä ajamaan uudet monot sisään...

MInun Kaunotar

20180217_153420.jpg20180217_153021.jpg20180217_152818.jpg

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Eve

perjantai, 16. helmikuu 2018

Piipi ja Minä, 4 vuotta ystävyyttä

Ystävänpäivä oli tässä kuluneella viikolla ja silloinhan on aina minun ja Piipin vuoden ensimmäinen vuosipäivä. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 4 vuotta siitä kun tavattiin ensimmäisen kerran. Se ei ehkä ollut rakkautta ensi silmäyksellä mutta jotakin kuitenkin tapahtui, ja erinäisten vaiheiden jälkeen tamma päätyikin minulle.  Laihassa kunnossa ollut hieman apaattinenkin tyttönen tuli ja jäi.

piipi.jpgpiipi2.jpgpiipi5.jpg

Yllä:Kesä 2017

Kaikenlaista on tapahtunut vuosien varrella, hyvää ja pahaa, mutta me vaan porskutellaan menemään. Kaikista eniten on vaikuttanut reilut kaksi vuotta sitten tapahtunut onnettomuus jossa Piipin kavioluu murtui. Moni oli varmaan sitä mieltä että olisi pitänyt antaa tamman mennä, mutta kylläpä hän siitä vaan toipui ja toimittaa nyt köpöttelypollen virkaa. Olen itse sen verran rampa että se riittää minulle varsin hyvin.

Piipi on ystävä vertaansa vailla. Aito, rehellinen ja persoonallinen. Ei arkaile näyttää minulle tunteitaan, joten välillä vastassa on pieni lohikäärme ja välillä taas kainaloinen kananen. Aina kuitenkin niin rakas.

Tällä hetkellä Piipi todella siis asuu ystäväni tallilla täysihoidossa. Muutimme Hyvinkäänkylään muistaakseni viime syyskuussa. On outoa etten enää vastaa Piipin hoidosta itse. Huomaan usein ikävöiväni Piipiä kovasti. Oli niin kivaa kun hän oli pihassa ja saatoin milloin vaan mennä katsomaan; vaikka vaan viemään porkkanan, varmistamaan että kaikki on hyvin. Paijaamaan pari kertaa. Piipi saa tällä hetkellä oikein hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten huolta ei sinällään ole mutta ikävä silti. Välillä tuntuu siltä, että yhteys Piipiin ei ole enää niin vahva kuin ennen. Kuin jotain puuttuisi.

piipi3.jpgpiipi4.jpg

Yllä: 14.2.2018 Kentällä "höntsäämässä"

Piipi on ollut laserhoidettavana muutaman kerran. Heikko kohta on lanneselässä josta menee aina jonkin verran jumiin. Nyt kun ratsasteluni on ollut  niin vähäistä, ei Piipi ole päässyt kipeytymään kovinkaan paljon joten seuraava hoito on vasta 2-3 kuukauden päästä. Olen kyllä huomannut selviä merkkejä siitä että Piipi liikkuu letkeämmin ja irtonaisemmin, joten on siitä laserhoidosta jotain hyötyä oltava. Mielipiteet laserin suhteen ovat puolesta ja vastaan, niinkuin kaikessa muussakin kun hevosenhoidosta on kyse. Hoidon alkaessa oli jumia vähän joka puolella ja siihen toki vaikuttaa myös takajalkojen vajaakuntoisuus nivelrikkoineen ja muineen.

Olen kuitenkin kovin iloinen että olen saanut pitää Piipin edelleen. Hän on minulle niin rakas ja tärkeä.  Kyllä siihen mielellään muutaman euron poikineen sijoittaa että saa pitää tamman mahdollisimman kauan. Kukaan ei voi sitä tietää, ei eläinlääkäritkään, mitä Piipi kestää ja kuinka kauan aikaa on, mutta näillä mennään ja ainakin nyt menee ihan hyvin! 

Ihanaa viikonloppua kaikille. Nyt on viikon paras päivä eli perjantai!

C U soon...

Eve

 

perjantai, 9. helmikuu 2018

Täällä ollaan taas

20180201_094928.jpg

Nice to be back! Elämä on kuljettanut kiireellä eteenpäin ja blogi on jäänyt unoholaan. Kaikenlaista on tapahtunut, muuttoja ja muita kommervenkkejä.

Olen mennyt viime vuoden lopulla naimisiin ja mies löytyi, uskokaa tai älkää, Tinderistä! Niin, vaikeahan sitä on uskoa että lopulta melko kyyninenkin treffailija löytää elämänsä rakkauden deittisivustolta. Ja mitäpä siinä sitten aikailemaan. Yksi asia johti toiseen ja huomasin yhtäkkiä tosiaan olevani naimisissa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Rinnallani on ihana ihminen ja on kiva jakaa kaikkea toisen kanssa kun on lähes koko elämänsä tottunut olemaan yksin ja tekemään kaiken itse.

The Happy Couple

IMG-20171227-WA0013.jpg

Laivalla hääkakuilla...

20171222_192040.jpg20171222_185416.jpg

I love You very many...

20171223_183056.jpg

Mutta mitä kuuluu minun karvaiselle laumalleni? No hyväähän heille. Yritän heitä hoidella parhaani mukaan sen minkä suinkin töiltäni ehdin. Olin syksyllä 4 kuukautta ns. lomalla jolloin vietin paljon aikaa kotona ja se oli varmasti koirillekin mieluista. Polvi ja selkävaivoista johtuen en juuri pystynyt heitä normaalia enempää lenkittämään mutta en ainakaan ollut jatkuvasti poissa kotoa. Paavo on aina vaan enemmän lauman jäsen ja on jopa saanut joitain ihmisystäviäkin. Tosin edelleenkään ei juuri vieraista pidä mutta kun tottuu ihmiseen niin sitten alkaa välitkin lämpenemään. Dalia tuntuu aina vaan viisaammalta ja Mona on sellainen suloinen pieni mummeli.

20171123_103158.jpg

MONSTERI

mona.jpg

PIKKU PIEPU

piepu.jpg

DALTTON

daltton.jpg

Piipi porskuttaa vahvasti eteenpäin. Pientä "kremppaa" on aina välillä, mutta edelleen me vaan maastoillaan ja nautitaan yhteisestä ajasta. Piipi on saanut viime kuukausina laserhoitoa ja voi melkoisen vetreästi. Liikuttaminen tapahtuu koko ajan maltillisesti niin että saisin pitää rakkaan tamman luonani vielä pitkään. Olen tosin itsekin niin vaivainen että tuskin pystyisinkään ratsastamaan kovin intensiivisesti. Tällainen köpyttely riittää minulle varsin hyvin. Piipi asuu kaverini tallissa ja on nyt ollut muutaman kuukauden täysihoidossa. Omalla tavallaan se on kiva kun kaiken talliajan voi käyttää hevosen kanssa puuhailuun mutta toisaalta kaipaan kyllä sitä että saisin hoitaa Piipiä itse. Koko ajan on kova ikävä Piipuskaista ja tuntuu että ehdin viettää kovin vähän aikaa hänen kanssaan. Hyvänä puolena täysihoidossa on se että tallivapaita päiviäkin voi välillä pitää. Lisäksi ei tarvitse kipeyttää itseään kaikenmaailman kantamisilla ja paskanmätöllä.

EKAA VIIKKOA UUDELLA TALLILLA

piipiuusitalli.jpgpiipiuusitalli2.jpg

MÄÄ JA TÄÄ; kuuluisat horselfiet

20171224_152217.jpg20180121_155548.jpg

Ollaan myös muutettu paikasta toiseen. Käytiin tekemässä pieni, 8 kuukauden visiitti Hyvinkään Ridasjärvelle. Sieltä tuli lähtö kun vuokraisäntä keksi haluta asunnon omaan käyttöönsä. Lumolta järjestyi onneksi nopeasti Järvenpäästä rivarikaksio, joka vielä rempattiinkin tosi hienoon kuntoon. Siellä nyt asustelemme mieheni ja koiriemme kanssa. Asunto on oikein viihtyisä ja kun vielä pitkäaikainen haaveeni, joku aika sitten ostamani kylpyamme saatiin sinne mahtumaan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Töitäkin sain lopulta ja teen nyt Vantaalla sosiaaliohjaajan sijaisuutta.

Ei passaa valittaa...

C U soon, I promise...

Eve