maanantai, 28. toukokuu 2018

Kesää kohti

Heissan kamraatit! Eve täällä...

m%C3%A4lila.jpg

Aika kuluu ja viikot hurahtaa ohi lähes huomaamatta. Siinä samassa kuukaudet. Meillä kaikilla on arjen kiireet, kellä minkäkinlaiset. On lapsia ja lemmikkieläimiä, on työt ja huvit. On tekeminen kuinka kivaa tahansa, niin itse ainakin pysähdyn usein miettimään että tätäkö tämä nyt sitten on. Päivästä ja viikosta toiseen. Toisaalta en kuitenkaan osaa määritellä, mitä sitten pitäisi olla eri tavalla. Tunnistan kyllä, että jotain "jännitystä elämään" kaipaan; en vaan osaa nimetä sitä tarkemmin.

Meidän neitokaiset, Dalia ja Mona, olivat vihdoinkin sterilointileikkauksessa. Pesin rakkaat potilaani edeltävänä iltana 

pesulla.jpg

ja vein heidät Mevetiin seuraavana päivänä ennen töitä. Mona raukka oli hieman peloissaan vastaanotolla, mutta Dalia rentoutui siinä määrin että kelli lattialla rapsutuksia kerjäten ja lähti reippaasti eläintenhoitajan matkaan. Illalla töiden jälkeen hain pöpperöiset hauvelit kotiin toipumaan. Toipuminen sujuikin hyvin ja nopeasti, ilman mitään ongelmia. Kaulureita pidettiin aluksi päällä kun en ollut kotona vahtimassa,

t%C3%B6%C3%B6tt%C3%B6%C3%B6t.jpg

mutta Mona kyllä onnistui kiskomaan mokoman härpäkkeen pois päältään useamman kerran. Hyvin nopeasti, jo parin päivän päästä, ei olisi uskonut että ovat edes missään leikkauksessa olleet.

daliakeppi.jpgmonakeppi.jpg

Paavo vietti "karsserissa" makuuhuoneessa ensimmäiset 10 päiväät kun olin poissa kotoa. Ajattelin että parempi kun saavat tytöt rauhassa toipua haavoineen. Yhtenä päivänä vein Paavon äidille hoitoon kun olin itse pitkän päivän töissä. Silloin otin tytöt mukaan töihin. Tosi hienosti olivat toimistolla pitkän päivän mutta se ei tullut minulle yllätyksenä:

tyt%C3%B6tt%C3%B6iss%C3%A4.jpg

Kelit ovat olleet huippuhyvät jos minulta kysytään. Vastaus voisi olla eri jos koirien mielipidettä tiedusteltaisiin. Meidän kämppä on umpikuuma päivisin. Oven avaaminenkaan ei auta kun tuulen vire on olematon ja piha kylpee auringossa. Illansuussa alkaa helpottaa ja koirat oleilevat mielellään pihalla. Tässä hieman Monan relailua pitkäksi kasvaneessa vihreässä:

monapiehtaroi.jpgmonakellii.jpg

Piipi muutti uudelle tallille vapun tienoilla. Ensimmäinen kuukausi on sujunut hyvin. Piipi on rauhallinen, oma itsensä, ammattisopeutuja kun on. Poikakaverikin on löytynyt...

rikunkaa.jpg

Ratsastamassa olen käynyt tasaiseen tahtiin. Viime viikolla jopa neljä kertaa. Piipi on saanut vihreetä syödäkseen myös tallin puolesta kun on ollut päivisin harjoittelulaitumella. Itsekin olen syötellyt ratsastuksien yhteydessä.

satulapiipi.jpg

Nyt sille ei enää ole tarvetta kun harjoittelulaitsalla menee jo 5 tuntia päivässä. Uudella tallilla on hyvä hoito ja mukavia ihmisiä. Me kumpikin viihdytään oikein hyvin. Maastot ovat hyvät

piipimaasto.jpg

ja parin kilomerin päästä löytyy tosi kiva, osittain metsässä puikkelehtiva rata, jonka takaa pääsee myös metsäpoluille. Radalla on pehmeää hiekkaa ja siellä voi tarpeen vaatiessa päästellä vähän kovempaa jos haluaa. Tallin puolesta tehdään kaikki hommat joten itse keskityn vaan PIipin liikuttamiseen ja muuhun hoitoon. Se sopii tähän tilanteeseen loistavasti sillä polveni ovat tosi huonossa kunnossa eikä selkäkään kivuton ole. Sain juuri hyaluronihappoa kumpaankin polveen ja sitten käytän Arcoxiaa kuureittain pärjätäkseni.  Tekonivelleikkaus on edessä mahdollisesti ensi vuonna.

Pipsa

piipipp%C3%A4%C3%A4.jpgpiipi.jpgpiipisilm%C3%A4.jpg

Kivaa kuitenkin kun kesä tulee, tai oikeastaan onhan se jo. Koko toukokuu on ollut ennätyksellisen lämmin ja luonnossa kukkii & kasvaa keskikesän kukat. Nyt täytyy nauttia täysillä! Lomaa minulla on ruhtinaalliset 2 päivää. Ajattelin kuitenkin ottaa 3 päivää uusista lomista tälle kesälle että saisin edes viikon kasaan. Kesällä on töissä kuitenkin ihan ok olla sillä työpäivän jälkeen on vielä pitkään valoisaa ja ehtii tehdä vaikka mitä. Siitä on nautittava mitä on tarjolla...

C U soon...

m%C3%A4japiipi.jpg

Eve

 

 

torstai, 26. huhtikuu 2018

Kevät tuli, lumi suli

No tuleeko se kevät vai ei? Illat on kylmiä ja vihreetä näkyy hyvin vähän.

20180419_200354.jpg

Näin keväiseltä näyttää meidän talon pihalla. Aika synkät on näkymät.

Meidän asunnossa asui ennen nätisti sanottuna alkoholiongelmainen mies joka ei ole juuri piha-alueita hoitanut. Yritin hieman haravoida enimpiä sotkuja ja nyppiä edes prommilles osan pihalla olevista tupakantumpeista pois. Puhumattakaan kaljapullon korkeista... Arvata saattaa ettei sieltä mitään nurmikkoa alta paljastunut mutta onpahan ainakin siistimpää. Keväällä tulee aina sellainen fiilis että olisi kiva laittaa pihaa ja hankkia kukkia yms. Kuitenkin melkein aina päädyn yhden rehevän äitini hankkiman amppelin onnelliseksi omistajaksi ja siinä se puutarhan laitto sitten onkin. Pääasia kuitenkin on että koirilla on edes joku pläntti johon mennä.

20180414_175923.jpg20180414_175829.jpg

Olen vihdoinkin saanut koirien turkkeja edes jonkinlaiseen kuosiin. Pikatrimmaus, eikä siis todellakaan mikään näyttelykelpoinen, tuli tehtyä extempore erään tassujenpesu rupeaman jälkeen. Nyt pyrin aina silloin tällöin harjailemaan kaikki koirat läpi. Paavon turkki on tosi hankala hoitaa. Herran hormoniturkki huopaantuu, takkuuntuu ja kerää kaikki roskat mukaansa, ja kun siihen lisää sen että Paavo ei todellakaan nauti kampaamisesta ja harjaamisesta, herkkähipiäinen kun on, niin ei ole mitään herkkua tuo turkinhoito kummallekaan osapuolelle.

20180411_182949.jpg20180411_182920.jpg20180411_183311.jpg 

Muutoin meillä mennään ihan kuten aina ennenkin. Aamupuuhat, töihin, koirat ja heppa; siinä se allekirjoittaneen arki on. Viikonloppuisin saan suurinta nautintoa nukkumisesta kun viikolla jää yöt melko vajaiksi. Sijaisuus loppuu 1.7 mutta jatkan todennäköisesti heinäkuun loppuun. Jatko on työlomalaisten varassa riippuen siitä tulevatko takaisin vai ei.

Ai niin, ja Piipi muuttaa taas uuteen talliin. Tällä kertaa lähemmäksi kotia kun nyt Järvenpäässä asutaan. Loimet on jo uudella tallilla ja traikku hakee meidät lauantaina puolen päivän aikaan.

Palaillaan astialle,

Eve 

torstai, 22. helmikuu 2018

Kiireisen valitusta

Voi että mitä kiirettä pitää! Päivät ovat menneet sellaisella pikakelauksella ettei paremmasta väliä.

kiire.jpg

(kuva: Iltalehti.fi)

Tuntuu ettei ehdi enää oikein edes hengittää kun varsinkin illat ovat niin täynnä tekemistä. Kun kaikki oma tekeminen pitää ehtiä kolmeen tuntiin, ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää. Olen kotiutunut tallilta vasta klo 23:n kumminkin puolin eli siis hävyttömän myöhään. Töistä päästyäni olen kiirehtinyt viemään koirat ja sen jälkeen syönyt jotain. Olen ollut ns. pitkässä työvuorossa (9-18) kuroakseni miinustunteja kiinni ja tästä syystä illat kotona ovat tuntuneet kovin lyhyiltä.

Jatkuva kiire on stressaavaa. Minä ainakin muutun helposti ärtyisäksi kun ei pääse ollenkaan rauhoittumaan. Tehtävien määrä tuntuu loppumattomalta ja mukavistakin asioista tulee velvollisuuksia. Puolituntinen sohvalla notkuen olisi tervetullutta vaihtelua. Kotona ei ehdi tehdä mitään muuta kuin välttämättömän. Olen viime vuosina huomannut viihtyväni hyvin kotona ja kaipaan arkeen ihan sellaista peruspuuhailua. Kotona olisi vielä kaikenlaista järjesteltävää vaikka muutosta on jo yli kuukausi. Jotkut tavarat hakee edelleen paikkaansa ja olisi kiva ottaa hetki aikaa niillekin.

Illalla kun vihdoin kotiudun tallilta olen niin väsynyt että simahdan, no, melkein jo rattiin jos totta puhun. Haukottelen leveästi koko matkan Hyvinkäältä kotiin. Kotona sitten palelee ja väsyttää, joten olenkin parina iltana mennyt kylpyyn lämmittelemään ja rentoutumaan. Se on kyllä ollut ihanaa paitsi että olen lähes nukahtanut ammeeseen.

supertired.jpg

(kuva: riemurasia)

Tänään torstaina teen normipituisen päivän töissä, mutta kiire ei suinkaan hellitä kun pitää olla tallilla jo 17:30. Piipillä on kengitys ja jännittää miten kenkääminen sujuu, sillä Piipin selässä on tällä hetkellä jotain mystistä vaivaa. Etujalat ei meinaa millään nousta ylös kavioita puhdistaessa. En osaa amatöörinä paikantaa kipeää kohtaa joten olen varannut Piipille ajan hevossairaalaan ensi viikolle. Eilen annoin varmuudeksi vähän Rheumocamia jos jotain kipuja sattuu olemaan. Piipi ei onnu, ruoka maistuu ja tamma on oma itsensä. Mitään näkyvää turvotusta ei ole eikä aristamista. Toivotaan että jaksaa olla kengitettävänä ja että kengittäjä on riittävän kärsivällinen.

Klinikkareissua varten olen saanut trailerin lainaksi mutta vetoauto puuttuu. Luulenpa että joudun kääntymään autovuokraamon puoleen sillä kenelläkään ei tunnu olevan autoa lainaksi. Olen kuulluttanut asiasta Facebookissa omalla seinällä ja Järvenpää sivustolla mutta huonolla menestyksellä. No, Piipi on hoitoon saatava joten eiköhän se autokin jostain löydy.

Vetoautoa ja rentouttavaa viikonloppua odotellessa,

Eve

maanantai, 19. helmikuu 2018

Viikonlopun nautiskelua

Reippaan ratsastuslenkin jälkeen on kiva nautiskella auringosta ja lumesta! Piipi pääsi kentälle piehtaroimaan pahimmat hiet pois.

20180217_153305.jpg20180217_153307.jpg20180217_153346.jpg20180217_153259.jpg

Meillä oli Pipsan kanssa megasosiaalinen viikonloppu. Maastoiltiin perjantaina kyllä ihan omin voimin illan pimeydessä ja reipastempoisesti ravaillen, mutta lauantaina lähdettiinkin sitten maastoon tallikaveri Mamman ja Mian kanssa. Käytiin "löytämässä" pari lähilenkkiä ja kahlailtiin pellolla lumihangessa. Sunnuntaina seurana oli Penno-poika omistajineen ja tällä kertaa menimme ns. tielenkin. Kävelimme paria "isoa tietä" pitkin tutulle metsätielle ja sitä kautta kotiin. Keli suosi kumpanakin päivänä ja oli oikein kiva saada maastoseuraa kun yleensä liikumme kaksin Piipin kanssa.

En ole pitkään aikaan ratsastanut kolmena päivänä peräkkäin joten nyt jännäilen onko tällä mitään vaikutusta Piipin vointiin. Piipi saa nyt olla vapaalla, korkeintaan ehkä talutellaan vähän. Torstaina on kengitys ja sitten taidamme lähteä ajamaan uudet monot sisään...

MInun Kaunotar

20180217_153420.jpg20180217_153021.jpg20180217_152818.jpg

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Eve

perjantai, 16. helmikuu 2018

Piipi ja Minä, 4 vuotta ystävyyttä

Ystävänpäivä oli tässä kuluneella viikolla ja silloinhan on aina minun ja Piipin vuoden ensimmäinen vuosipäivä. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 4 vuotta siitä kun tavattiin ensimmäisen kerran. Se ei ehkä ollut rakkautta ensi silmäyksellä mutta jotakin kuitenkin tapahtui, ja erinäisten vaiheiden jälkeen tamma päätyikin minulle.  Laihassa kunnossa ollut hieman apaattinenkin tyttönen tuli ja jäi.

piipi.jpgpiipi2.jpgpiipi5.jpg

Yllä:Kesä 2017

Kaikenlaista on tapahtunut vuosien varrella, hyvää ja pahaa, mutta me vaan porskutellaan menemään. Kaikista eniten on vaikuttanut reilut kaksi vuotta sitten tapahtunut onnettomuus jossa Piipin kavioluu murtui. Moni oli varmaan sitä mieltä että olisi pitänyt antaa tamman mennä, mutta kylläpä hän siitä vaan toipui ja toimittaa nyt köpöttelypollen virkaa. Olen itse sen verran rampa että se riittää minulle varsin hyvin.

Piipi on ystävä vertaansa vailla. Aito, rehellinen ja persoonallinen. Ei arkaile näyttää minulle tunteitaan, joten välillä vastassa on pieni lohikäärme ja välillä taas kainaloinen kananen. Aina kuitenkin niin rakas.

Tällä hetkellä Piipi todella siis asuu ystäväni tallilla täysihoidossa. Muutimme Hyvinkäänkylään muistaakseni viime syyskuussa. On outoa etten enää vastaa Piipin hoidosta itse. Huomaan usein ikävöiväni Piipiä kovasti. Oli niin kivaa kun hän oli pihassa ja saatoin milloin vaan mennä katsomaan; vaikka vaan viemään porkkanan, varmistamaan että kaikki on hyvin. Paijaamaan pari kertaa. Piipi saa tällä hetkellä oikein hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten huolta ei sinällään ole mutta ikävä silti. Välillä tuntuu siltä, että yhteys Piipiin ei ole enää niin vahva kuin ennen. Kuin jotain puuttuisi.

piipi3.jpgpiipi4.jpg

Yllä: 14.2.2018 Kentällä "höntsäämässä"

Piipi on ollut laserhoidettavana muutaman kerran. Heikko kohta on lanneselässä josta menee aina jonkin verran jumiin. Nyt kun ratsasteluni on ollut  niin vähäistä, ei Piipi ole päässyt kipeytymään kovinkaan paljon joten seuraava hoito on vasta 2-3 kuukauden päästä. Olen kyllä huomannut selviä merkkejä siitä että Piipi liikkuu letkeämmin ja irtonaisemmin, joten on siitä laserhoidosta jotain hyötyä oltava. Mielipiteet laserin suhteen ovat puolesta ja vastaan, niinkuin kaikessa muussakin kun hevosenhoidosta on kyse. Hoidon alkaessa oli jumia vähän joka puolella ja siihen toki vaikuttaa myös takajalkojen vajaakuntoisuus nivelrikkoineen ja muineen.

Olen kuitenkin kovin iloinen että olen saanut pitää Piipin edelleen. Hän on minulle niin rakas ja tärkeä.  Kyllä siihen mielellään muutaman euron poikineen sijoittaa että saa pitää tamman mahdollisimman kauan. Kukaan ei voi sitä tietää, ei eläinlääkäritkään, mitä Piipi kestää ja kuinka kauan aikaa on, mutta näillä mennään ja ainakin nyt menee ihan hyvin! 

Ihanaa viikonloppua kaikille. Nyt on viikon paras päivä eli perjantai!

C U soon...

Eve