No nyt oli kyllä kiva päivä. Eilisen takakireä, työpäivän jälkimaininkina tullut fiilis oli onneksi poissa ja pystyin keskittymään täysillä viikonlopun viettoon. Kiirus tuli kuitenkin aamulla, sillä jouduin ensi töikseni siivouspuuhiin. Olin nimittäin taas jälleen kerran sammunut kuin kynttilä soffalle. Heräsin aamuyöstä siihen että kaikki valot paloi, ja astiat oli siellä täällä mihin olin ne jättänyt illalla. Pinttyneet tiskit lojui altaassa joten ei auttanut muu kuin tarttua toimeen, tosin vasta siinä vaiheessa kun ensin otin vielä vähän lisää unta palloon makkarin puolella. En nimittäin mitenkään pysty sulkemaan silmiäni tällaiselta kaaokselta vaan ennen kuin lähden yhtään mihinkään, on minun ihan pakko siistiä paikat. Siinä sitä hurahti kivasti aikaa ja huomasin pian että nyt seuraa väistämättä myöhästyminen ratsastustreffeiltä joten ilmoitin asiasta tallikavereille ja lähdin koirien kanssa ulos. 

En voi ikinä täysin ymmärtää miten rakkaat koiruuteni kestävät päivästä toiseen minun epäsäänöllisessä hoidossa ja näyttävät vielä suhteellisen tyytyväisiltä. Siitäkin huolimatta että taas jälleen kerran oli iltalenkki jäänyt väliin. On ne niin ihania, bless!

Tallilla olin yhdentoista jälkeen, varustin Piipin ja lähdimme matkaan. Seurueeseen kuului 4 tammaa ratsastajineen ja harvemmin sitä tulee näin isossa porukassa maastoiltua. Meillä oli määränpäänä läheinen maneesi jossa olisi tarkoitus lähitulevaisuudessa aloittaa jonkinlainen valmennuskuvio. Nyt oli siis aika mennä ottamaan selvää miten meidän "metsäläiset" maneesissa toimii. Olihan se aikamoisen jännittävää varsinkin kun siellä oli myös kaksi muuta heppaa jotka hyppivät yhtä estettä ja laukkailivat pitkin poikin maneesia, Piipillä ainakin meinasi hihat palaa kun takaa tultiin laukalla ohi. Kaikesta huolimatta saatiin kuitenkin hyvä tuntuma maneesista ja kaikkien kohdalla touhu näytti ihan lupaavalta, joten eiköhän se siitä lähde sujumaan. Jatkoimme hetken päästä matkaa maastoilun merkeissä ja kaiken kaikkiaan olimme liikenteessä lähes 2,5 tuntia. Pieniä kavahduksia, paria pelästymistä ja yhtä irronnutta buutsia sekä valtaisaa, pelottavaa nuotiota lukuunottamatta reissu sujui hyvin ja oli kyllä tosi hyvä keli ratsia kun ei ollut liian kylmä. Lenkin jälkeen oli hyvä olo ja mieli virkeänä, joten tein kaikki tallihommat valmiiksi ennen kuin lähdin kotiin. 

Hevoselämä on parhaimmillaan mahtavaa ja täynnä elämyksiä. Kaikki huoli ja murhe jota sitäkin hevosen omistajan elämään toistuvasti kuuluu, korvautuu moninkertaisesti näinä mahtavina päivinä jolloin heppa toimii, on terve ja kaikki sujuu kuin vettä vaan, niin sanoakseni. 

Maasto-opas in action

WP_20150110_001.jpg

Piipin zyrtec kuuri on nyt meneillään, kolmatta päivää. Nostrilvet sumutetta olen laittanut päivittän sieraimiin ja lisäksi sapuskan mukana menee headshakereiden yrtti sekoitus Better head jota minulla sattui olemaan ylimääräisenä varastossa. Nyt sitten näkee kun alkuviikosta on taas pakkasia, alkaako pärskiminen uudelleen. Tallinpitäjä sanoi tänään että kuivat limakalvot on kilpahevosen tyypillinen ongelma ja niinhän se varmaan on, kun miettii minkälaisella rasituksella limakalvot ovat kun mennään kovaa ja raaka ilma kaikkine saasteineen tulee täysillä sieraimista sisään. Täytyy vielä kysyä eläinlääkäriltä auttaako hevoselle a-vitamiinitipat joita ainakin ihmisille suositellaan jos nenä on kuiva. On nimittäin ihan hirveä katsoa kun hevosella on epämukava olo kun se pärskii ja hinkkaa naamaansa koko ajan. 

Tällä hetkellä on minulla melko seesteinen fiilis hevoselämässä. Olen tyytyväinen siitä että jäin kuitenkin nykyiselle tallille, sillä kaikesta huolimatta viihdyn siellä hyvin ja kontrolli oman hevosen hoidossa säilyy itsellä. Täysihoitotallit eivät ole minua varten, sillä tänä päivänä on melkoisen vaikea löytää sellaista paikkaa jossa voi luottaa tallinpitäjään ja jossa on mielletty se seikka, että tallinpitäminen on asiakaspalvelua ja asenteen tuilisi olla sen mukainen. Suurin osa tallinpitäjistä luulee tekevänsä jonkun palveluksen kun antaa hevoselle tallipaikan, ja auta armias jos olet jossain eri mieltä tai otat mitä tahansa miten tahansa esille niin heti ollaan herne nenässä. Tallinpitäjä ei saisi tehdä liian itsenäisiä ratkaisuja toisen ihmisen hevosen suhteen. Jos sovitaan että loimitetaan niin sitten loimitetaan. Omistaja päättää asian eikä ollenkaan tarvitse ruveta sen enempää ajattelemaan mitään; senkun vaan lykkää takkia niskaan jos niin on sovittu. 

Heinissä pihtaillaan lähes aina, sanotaan tai luvataan mitä hyvänsä. Lause "hevoselle saa antaa heinää niin paljon kuin se syö" on hyvin tulkinnan varainen. Aina löytyy taustalta kuitenkin joku määrä jonka yli ei saa mennä. Tai käytäntö joka ei mahdollista "niin paljon kuin syö"-periaatetta. 

Sitä paitsi, hevosen hoitaminen on ihan parasta koko touhussa. Minulle hevosharrastus on todella kokonaisvaltaista pitäen sisällään ihan kaiken enkä ole valmis luopumaan mistään osa-alueesta. Tingin sitten jostain muusta. Nyt pitää varmaankin ainakin yrittää nukkumaan, sillä huomenna on aamutalli. 

Minä ja mun poni

WP_20150107_010.jpg

Good nite, sleep tite, dont let the bed bugs bite!

Eve