R.I.P

12.6.2008-26.11.2014

Olen Dumle, komea pitkäkarvainen saksanpaimenkoira uros Järvenpäästä. Olen syntynyt 12.6. vuonna 2008. Minä tulin alunperin, näin mamma on kertonut, lastenkotiin kaverikoiraksi. Tällöin tietty asuin mamman luona, missäs muualla, mutta olin aina töissä mukana. Olin kuulemma HERÄTEOSTOS netistä, (mitä lie moinen tarkoittaa). Olin kuulemma niin söpö ettei minua voinut vastustaa ja tämän voin kyllä uskoa.

Olen sairastanut ihan pennusta asti, ja mamma on minua parhaansa mukaan hoitanut. Olen allerginen vaikka mille ja joudun syömään sellaista allergiaruokaa johon ei meinaa omat viikkorahani riittää joten mamma ostaa sen. Aluksi en tiennyt miksi maha oli aina löysällä mutta syy siihen selvisi allergiatestien myötä. Kun tulin kaksi vuotiaaksi alkoi myös ihoni oireilemaan. Ei ollut kivaa kun koko ajan piti raapia ja tuntui ikävältä. Onneksi mamma vei minut lopulta MEVETtiin hoitoon yhdelle sellaiselle lääkäritädille joka sai oloni paranemaan. En kyllä hirveästi tykkää olla eläinlääkärillä. Haukun kumeasti kun vähän joskus jänskättää. Inhoan erityisesti verinäytteen ottamista! Joskus luulin että aina kun pistetään niin nukahtaa; kerran nimittäin rokotuksen jälkeen vaivuin rauhassa makuulle ja jäin pää maassa odottamaan että uni tulee... Oli ehkä vähän noloa.

Minulla on usein hiivatulehdusta korvissa. Mamma joutuu myös pesemään vatsanalustaani enkä tykkää siitä kun olen jo ihan kyllästynyt toistuvaan pesemiseen ja siihen että joudun odottelemaan kylppärissä shampoot mahassa jotain ihme vaikutusta?!! Minä syön joka toinen päivä kortisonilääkkeen ja se auttaa siihen ettei kutise. Mutta sitten on koko ajan nälkä ja jano. Kortisonipäivinä minulla on jatkuvasti pissahätä. Mamma joutuu päästämään minua pihalle ja sitten lorotan kuulemma tosi kauan. Syön myös usein tylosin lääkettä mahavaivoihini. Ai niin ja olen tämän kevään aikana ruvennut nyt ontumaan kun kyynärpäissäkin on jotain vikaa ja selässä. Olen siis varsin sairas ukko.

Mamma sanoo että minä olen ehdottomasti laumamme komein ja kaunein ja niinhän se on. Olisin kuitenkin mieluummin hieman rumempi ja terveempi jos saisin valita. Kerään paljon huomiota ja kehuja kun ulkoilemme.

MInulla on yksi äärimmäisen tärkeä tehtävä ja se on mamman vahtiminen. En tykkää jos joku tulee vastaan ja varsinkin jos rupeaa puhumaan mammalle jotain. Silloin sanon kovan sanan. Muut poikakoirat saavat pysyä myös kaukana minusta. Minä olen reviirin (laajan sellaisen) kingi eikä tarvitse tulla tontille!! Varmuuden vuoksi myös komennan jos vastaan tulee joku epäilyttävä henkilö tai asia. Vaikka näin iso kiho olenkin, saa mamma tehdä minulle mitä vaan ja väittävät että olen tossun alla collietyttöjen suhteen. Itse olen sitä mieltä etten vaan viitsi vaivautua riitelemään... Olen mamman mukaan usein kiusauksen alaisena kotona. Tutuille olen uskollinen ystävä, muut voivat vähän varoa aluksi. Toisaalta jos ihminen ei yhtään pelkää minua olen ihan lungi kaveri.

Minä tykkään siitä että asiat menee tutulla tavalla. Jos lähdetään johonkin väärään aikaan tai väärällä porukalla niin joudun kiihtyneeseen tilaan. Huolehdin aina siitä että tarpeeni tulee tyydytettyä. En kestä ollenkaan jos on jano tai nälkä. Pissat ja kakat teen aina HETI alkulenkistä. Menen ensimmäiseen jorpakkoon kahlaamaan jos on hellekeli.

Rakastan vedessä kahlaamista mutta en ui. Pärskin vaan ja loikin. Tämä on vähän noloa, mutta pidän kovasti, siis aivan hirveän paljon, pehmoleluista! Ne omin aina itselleni. Muutenkin hallinnoin leluja jos niin haluan vaikka muuten muka tytöt komentelee minua. Narupatukkaa ei minulta viedä, se on vissi!! Kukaan ei ole vielä voittanut minua vetoleikeissä.

Olen myös aivan ilmiömäinen pallonhajoittaja. Minulla ei mene kovinkaan kauaa kun olen jo tehnyt pallosta selvää, oli sitten kyseessä jalka- tai tennispallo. Mamma sanoo myös ettei ole koskaan tavannut koiraa joka on niin hulluna lumeen kuin minä. Voi olla että pitää paikkaansa...

Minua kutsutaan myös mustikka-miskaksi kun olen niin hullaantunut mustikoihin. Kesäiset metsälenkit menee siihen kun poimin mustikoita koko ajan. Muutkin marjat käy mutta mustikoita ei voita mikään. Pidän myös vaahtokarkeista ja lakusta enkä vastusta irtokarkkejakaan jos niitä vaan annetaan... Kuolaan helposti jos haistan jotain ihanaa herkkua!!

Mamma sanoo että osoitan usein suurta rakkautta ja lisäksi olen uskollinen sielu. Minun kanssa on kuulemma turvallista liikkua vaikka mamman mukaan voisin kyllä kuulemma hillitä vahtimistani välillä. (HÖH!)

Lempinimiäni ovat mm.: Miskapetruska, Kalinka (noloa) Mimle, Miku, Pittoresk (??), Misku, Pikkupeukka, Herra Koira, Isompirontti jne, jne. Aina tulee uusia...