Olen collieneito Mona  ja täytin juuri 3 vuotta eli olen siis meidän lauman nuorimmainen. Tulin tämän lauman jäseneksi vuoden 2012 elokuussa. Mamma löysi minun myynti-ilmoituksen apulasta ja haki minut ja ruhtinaallisen muuttokuormani Pirkkalan ABC:ltä oman autonsa kyytiin. Matkustin koko matkan Oittiin rauhallisesti. Kun tulin ulos autosta oli mamma hakenut vastaanottokomiteaksi jonkun ison ja vaalean koiran joka ryntäsi innoissaan luokseni ja minä katsoin silloin parhaakseni mennä kanveesiin, varmuuden vuoksi. Näin alkoi tarinani tässä laumassa.

Olen hellä tyttö ja tykkään kovasti halia. Painaudun kylkeen kiinni ja annan kovasti pusuja. Osaan myös keskustella mammani kanssa; käymme joskus vuoropuhelua vaikka kuinka pitkään. Olen myös aivan hulluna palloihin. Juoksen niin kovaa pallon perään että moni jää toiseksi. Joskus innostun hieman liikaa ja mamma joutuu minua rauhottamaan ennen kuin voi uudelleen pallon heittää. Minusta on tosi kiva jahdata lintuja ja muita vikkeliä metsäneläimiä kuten oravia. Nyt osaan jo melkein aina lopettaa kun mamma sanoo mutta aluksi en niin kovin välittänyt, sen kun vaan jahtasin... Olen oman tieni kulkija enkä ymmärrä miksi mamma ei voi pitää huolta missä menen vaan joudun itse varmistamaan missä muut kulkee. Olen villi ja vauhdikas sekä välillä kuulemma yllättävän rohkea. Saan hepulikohtauksen kun mamma pärryyttää huulia hassusti ja silloin hyökkään hurjana kimppuun. Taitaa mokoma minua joskus kiusata...

En ollenkaan pidä kovista äänistä enkä ukkosesta. Minulla voi joskus olla paha mieli monta päivää peräkkäin jos olen jotain säikähtänyt. Olen mamman mukaan myös hieman epävarma pimeällä mutta ei ole kiva olla ulkona pimeällä kun jostain kuuluu pauketta. Mamma sanoo ettei minun tarvitse pelätä mutta en voi sille mitään!! Olen kyllä totuuden nimessä mammankin mukaan viime aikoina petrannut kovasti pimeän ulkoilua.

Olen myös hieman tosikko ja joskus otan leikit melkoisen vakavasti. Lisäksi minua kutsutaan PIRTTIHIRMUKSI kun saatan pitää hieman liian hanakasti puoliani. Erityisesti kurmootan velipoika Dumlea. Olen ollut ennen tänne tuloa ainoana koirana pitkään ja välillä saatan unohtaa sen että pitää odotta vuoroa ja jakaa mamman huomio toisten kanssa.

Minulle maistuu ruoka tosi hyvin. Entinen mamma sanoi että söin hieman nihkeästi mutta nyt olen melkoinen ahmatti. Olen myös oppinut syömään kaikkia outoja juttuja kuten mustikoita ja broilerin sydämiä ja kurkkua vain muutamia mainitakseni. Aluksi olin hieman varautunut outojen herkkujen suhteen mutta en enää ollenkaan. Osaan myös kerjätä mallikkaasti; sen taidon olen oppinut täällä. Maltan jo olla oikein nätisti korvakarvojen selvityksessä, harjauksessa ja trimmauksessa. Mamma sanoo että olen hellä, pikkuinen väkkärä ja ehkä olenkin.

Minun lempinimiäni ovat mm.:  Monsteri, Matias, Mollamaija, Monde, Matjaspatjas, mona-mii ja pikkumusta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja minä olen rakas!!