Sateinen sunnuntai valkeni jo jonkin aikaa sitten. Kohta pitäisi kömpiä lenkille koirien kanssa, mutta ihan vielä en jaksa kun laiskottaa ja mahassa painaa pari äidin tekemää pullaa jotka äsken pistelin. Kyllä, olen siis taas Järvenpäässä viikonlopun vietossa. Raahasin laumani tänne eilen ja se onkin aina aikamoinen prosessi kun pitää ottaa mukaan koiranulkoilutus vermeet, tallilla tarvittava varustus ja muut vaatteet. Tällä kerralla mukaan tarttui myös "siisti" vaatekerta, mutta miksi, sen paljastan myöhemmin.  

Olen männä viikolla saanut aikaiseksi mittavan silitysurakan ja koirien siistimisen, mikä pitää sisällään trimmausta, kampausta ja kynsien saksimista. Olen siis ylpeä itsestäni, hyvä minä! Viikko on tuonut muassaan kaikenlaista ei niin mukavaakin, mutta haluan uskoa että kaikella on tarkoituksensa. Osaan edelleen arvostaa niitä muutamaa ihmistä jotka ovat olleet tukenani viime viikkojen haasteissa. Saamani tuki ja nämä ihmiset laittavat omaan arvoonsa toisten ihmisten oudon käytöksen ja heiltä saamani kohtelun, good riddance vaan teille, ei tule ikävä...

Suurin tukijani, rakkaiden koirieni lisäksi, on ehdottomasti ollut Miss Bee. Hänen kanssaan puuhaillessa kaikki huolet unohtuu. Tallilla täytyy keskittyä niin täysillä kaikkeen mitä tekee ettei yksinkertaisesti jää aikaa miettiä mitään muuta. Se siinä onkin parasta. Keskittyminen saattaa olla jopa astetta syvempää kun tutustuu ihan uuteen hevoseen. Miss Bee on nyt ollut minulla reilun kaksi viikkoa. Huolta hänen kohdallaan aiheuttaa alusta asti jumissa ollut vasen puoli, miten sen saa kuntoutettua ja ennen kaikkea se miten tammalle saa massaa. Tuntuisi siltä että hieman on jo jotain tullutkin mutta se saattaa yhta hyvin olla toiveajattelua. Tämä on nyt sellaisat arpomista koko ajan; ettei tee mitään liian paljon tai liian vähän, niin että kuntoutuminen etenee toivotulla tavalla. Väkirehua täytyy lisätä maltillisesti ja liikunnan on oltava sellaista että siitä on hyötyä, ei haittaa. Paljon toivoa pistän laidunkaudelle. Sen jälkeen saattaa olla helpompaa ryhtyä rakentamaan kun "polttoainetta" on hieman enemmän. Olisi kiva vielä jonain päivänä harrastaa Piipin kanssa ihan normaalisti, ehkä sekin päivä koittaa. Kun tämän tamman saa kuntoon, on se varmasti melkoisen näyttävä tapaus, sen verran raamikas hän nimittäin on. Maanantaina tulee tohtori ottamaan verta purkkiin ja tekemään jonkinsortin yleistarkastusta. Toivottavasti tulee jotain apuja tältä suunnalta. Yhtä kaikki, Piipi on valloittava tapaus; persoonallinen, kiltti ja luotettava.

Mutta, mutta, mutta, nyt lähden ulos. Koirat tarvitsevat lenkkiä. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Eve