Nyt on mennyt jo yli kuukausi ilman Brandoa.
Elämä on jollain tapaa tyhjempää kun joku niin oleellinen puuttuu mutta nyt ei tarvitse enää ihan koko aikaa itkeä tihuuttaa.Haikea fiilis iskee aika ajoin. Brandon tuhkat on kotona mustassa uurnassa jossa on tassuja koristeena. Papparainen tuhkattiin Lemmikkilehdossa kuten muutkin pilven päälle poistuneet  laumamme jäsenet. Sain Brandon kasvattajalta Gerryltä ihanan viestin jossa sanoi mm. että "Brando was meant to share your life". Uskon itsekin kohtaloon ja ajattelen samalla tavalla kuin Gerry.

Se että Brando on nyt fyysisesti poissa luotani, ei vie ikinä pois muistoja yhteisestä elämästä joka meillä oli. Brandon tassun jäljet ovat ikuisesti sielussani joten Brando kulkee mukanani. Brandon poismeno oli mulle tosi kova paikka kun sain itsekin Brandosta paljon voimaa ja tukea! Huikea koira, ei voi kylliksi kiittää!!! Dumle ja Daliakin ovat jotenkin vähemmän hukassa mitä enemmän aikaa kuluu. Aluksi lenkeillä oli tosi liikuttavaa seurata kun Daltton katsoi alvariinsa taaksepäin että missä se Brando tulee kun se hänellä oli Brandon eläessäkin tapana; pitää huolta että pappa pysyi mukana porukassa.

Mulla on itsellä jalassa riesana plantaari faskiitti joka on vaivannut jo (liian) pitkään ja nyt sain vasta aikaiseksi mennä lääkärille. Olisi pitänyt jo aikoja sitten mennä. Koiran omistajalle ei faskiitti ole ollenkaan "sopiva" vaiva kun pitäisi levätä. MIlläs lepäät kun on 2 koiraa? Nyt piti sitten antaa sen verran periksi että pyysin poikaani viemään yhden lenkin päivässä ja itse otin fillarin käyttöön. Yksi lenkki on "lupa" kävellä eli aamulla käydään meidän "aamumetsässä" jalan. Päivällä ollaan sitten fillarilla liikkeessä...

Ja se pyöräily aiheutti nyt sen tänään että minut on varmaankin leimattu viereisen vanhusten talon asukkaiden silmissä koiran kiduttajaksi. Dumlella on nimittäin tapana silloin kun on "kiihtyneessä tilassa" ulvoa aika komeasti ja jostain syystä tila on lähes aina tosi kiihtynyt kun lähdetään kolmisin pyöräilemään. Sakemannit on sellaisia äänenkäyttäjiä!!
Nyt sitten joku papparainen ilmaantui läheiselle nurtsille katsomaan tohkeissaan lähtötilannetta ja lopulta kun jo 6 vanhusta töllötti meitä huutelin pellon poikki onko joku ongelma? Ukko sitten ihmettelemään miksi koira ulvoo ja miksi minä sitä komennan sitten ja kun vielä sanoi että perästä kuuluu, ajoin pihaan asiaa selvittämään.
TOSI NOLOA! Mutta täytyy myöntää että tuli tosi paha mieli. Ajoin vielä lenkiltä tullessa pihan läpi ja sanoin että vaikka kuinka vanha olisi, voi kyllä miettiä mitä suustaan päästää ja kerroin myös miten mieleni moisesta pahoitin kun koirat ovat mulle kaikki kaikessa!! Vieläkin moinen kaivelee.

Dalia on luontainen pyöräilijä! Osaa mennä niin nätisti. Yleensä onkin mulla irti kun mennään. Dumlella kun on turbo vaihde päällä on nätisti juokseva lassiekoira parempi vapauttaa menemään omaan tahtiin.