Eve tässä, heippa!

WP_20150130_010%201.jpg

Aloitan tämän viikonloppukuulumispostauksen perjantaitunnelmilla. Syötiin työkavereiden kanssa perjantaijädet, jonka jälkeen, työn tohinassa tietty, innostuin ottamaan muutaman selfien. Mikäs siinä on fiilistellessä kun viikonloppu on edessä.

Viikonlopun aikana runsaasti aikaa, yllätysyllätys, tallilla. Perjantaina juoksutin Piipin pellolla. Meidän juoksutussessiot muistuttaa aika ajoin jonkinlaista yhden miehen ja hevosen rodeonäytöstä. Piipin takaosasto kun on kovin keveä ja muutenkin hommaan kuuluu hänen mielestään kaikenlainen jalkojen heittely sinne sun tänne, spurttailut ja vinkaisut. Nyt tuli kyllä ihan kivojakin pätkiä mutta täytyyhän sitä välillä vähän kiihdytellä, ettei liian leppoisaksi mene. Varsinkin kun juoksuttaminen liinassa ei ole mitään nti tamman lempparitouhua. Täytyy myöntää ettei minunkaan, kun on melkoisen tylsää ja aina rupeaa päässä pyörimään. En suinkaan tönötä keskellä vaan yritän kyllä kävellä mukana mutta tästäkin huolimatta rupeaa silti "huippaamaan".  Tallilla kului aikaa perjantaina lähes kymmeneen, kun tallikaverin kanssa riitti juteltavaa. Perjantai illat tallilla on lähes poikkeuksetta ihanan rauhallisia. Porukkaa ei juuri ole ja saa puuhailla ihan rauhassa.

 Lauantaina minulla ei ollut aamutallia joten hoitelin vähän kotiaskareita, kävin kaupassa jne. Päivällä oltiin Piipin kanssa ravipitoisella maastolenkillä ja illalla vielä koirien kanssa iltatallissa. Olin jättänyt tallihommat iltaan sillä sain pojastani mieluisan päivällisvieraan, enkä tästä syystä jäänyt ratsastuksen jälkeen kuppaamaan tallille. Illalla tuli sitten siivottua myös heinälatoa joka on aika ajoin melkoisessa kaaoksessa. Tallilaisilla tuntuu olevan hieman epäselvää se, että myös yhteisiä tiloja tulisi pitää jonkinlaisessa kuosissa, roskat viedä jne. Nämä hommat kuuluu ihan kaikille tasapuolisesti mutta kyllä se vaan niin on, että lähes joka tallilla on yleensä pari-kolme ihmistä jotka tekevät muutakin kuin välttämättömän. Kävimme kotimatkalla koirien kanssa vielä pienellä kävelyllä Lemmenlaakson maisemissa. Siellä saa ilta-yö aikaan yleensä liikkua melkoisen rauhassa.

Sunnuntaina kutsui aamutalli. Niin ja ratsastustreffit. Lähdimme tallikaverin kanssa nuoskalumeen taivaltamaan ja selvisimme yllättävän vähillä tilsoilla. Yhtää lumiauraa ei tullut vastaan eikä ensimmäistäkään skiidua taikka mönkkäriä, joten ajoituksemme osui mitä ilmeisimmin nappiin. Tiet oli aurattu ennen kuin lähdimme ja menimmekin normaalia enemmän juuri teitä pitkin, sen sijaan että olisimme kahlanneet metsässä, missä tilsojen lisäksi olisi tullut puiden oksilta runsaasti lunta niskaan. Mahtikiva lenkki oli ja oltiin kaikki, niin kuskit kuin hevosetkin aikamoisen villillä tuulella. No, ainakin minä ja Piipi. Kovasti olisi tehnyt mieli laukkailla tai vaikka hyppiä esteitä. Piipi spurttaili vähän väliä pieniä ravipätkiä vaikka oli pitkät ohjat. Ampaisi yhtäkkiä eteenpäin ja oli jotenkin niin tohkeissaan että rupesi vaan naurattamaan moinen intoilu.

Take a break! Uuras, uupunut tallipiika lepuuttelee pienen hetken lauantain iltatallin jälkeen.

WP_20150131_013.jpg

Talliapulaiset valppaina, aina menossa mukana...

WP_20150131_005.jpg

...ja topakkana hevosenvahtimisvuorossaan.

WP_20150131_029.jpg

Piipi oli illalla ovet auki ja sai luvan tulla käytävälle, josta löysi pussillisen makoisaa heinää. Tämä maistui tietty paljon paremmalta kuin karsinassa olevat, samasta paalista otetut heinät. Piipi, vauhdikas syöjä kun on, antoi pussille kyytiä ja lennätti sen aivan Raulin karsinan ovelle.

Mona tarkkaavaisena

WP_20150131_019.jpg

WP_20150131_016.jpg

Daltton

WP_20150131_010.jpgWP_20150131_007.jpgWP_20150131_009.jpg

Sunnuntaina maaston jälkeen keitettiin vielä kahvit ja puhuttiin hevosasiaa parin tallikaverin kanssa. Yhtäkkiä kello olikin puoli viisi ja taas sai miettiä mihin ihmeeseen se aika on oikein mennyt. On kyllä tosi kiva kun on mukavia tallikavereita, joiden kanssa voi jutella ja viettää aikaa. Yhtälailla ihanaa on myös olla ihan kaksin oman hevosen kanssa. Vaihtelu virkistää, niin se vaan on.

Todettakoon vielä, että aamupäivällä simahtanut läppärini heräsi henkiin, oikeastaan ihmeparantui, joten pääsin kuin pääsinkin postaamaan. Huomenna on taas maanantai ja alkaa seuraavan viikonlopun odottelu.

Hyvää  viikonalkua!

Eve