Taas tuli lisää vuosia. Täti vaan vanhenee mutta ei tunnu viisastuvan. Itse synttäripäivä ei alkanut kovinkaan hyvin ja harvemmin olenkaan ollut merkkipäivänäni yhtä ahdistunut ja huonovointinen. Merkillisintä on se etten voi nimetä mitään erityistä syytä huonoille fiiliksilleni. Ensinnä en yksinkertaisesti pystynyt nousemaan ylös. Jumitin sängyssä tippa linssissä ja tuntui aivan mahdottomalta nousta. Koirien piti kuitenkin päästä aamulenkille joten lopulta oli noustava. Alakuloinen fiilis vaan jatkui ja itku pyrki silmään, joten päätin suosiolla jäädä kotiin täksi päiväksi. Katsoin telkkaria, söin suklaata mutta en saanut mielialaa kohoamaan kuin korkeintaan promillen verran.

Aurinko paistoi täydeltä terältä joten päätin lähteä ratsastamaan. Turpaterapiasta on lähes aina apua ja niin oli nytkin. Olo muuttui hieman paremmaksi mukavan maastolenkin jälkeen ja jaksoin päivän loppuun asti.

Nyt olen töissä ja täällä minua odotti aivan mahti-ihana ylläri. Työkaveri oli koristellut huoneeni lahjanaruilla ja kroonikkoliinoilla sekä erilaisilla mietelauseilla. Tuli tosi hyvä fiilis, minä kiitän!

WP_20150212_004.jpgWP_20150212_007.jpgWP_20150212_002.jpgWP_20150212_003.jpgWP_20150212_001.jpgWP_20150212_006.jpg

Elämä on välillä ihan kivaa!

Eve