Esittelen nyt meidät alustavasti, sitten jossain vaiheessa, kun juttu etenee, kerron tarkempia yksityiskohtia ja synkkiä salaisuuksia... Kuviakin lupaan laittaa heti kun saan aikaiseksi. 

Eli minä olen siis Eve, puhelias ja nuorekas nelikymppinen Mäntsälästä. Olen sosiaalialalla työkseni ja se tärkein eli vapaa-aika kuluu eläinten parissa.  Olen jossain elämän vaiheessa ollut ahkera koiraharrastaja  mutta nyt koirat kyllä toimittavat arvokasta lemmikkieläimen virkaa tai kai niitä personal trainereiksikin voisi kutsua kun raahaavat mamman lenkille päivittäin ja vielä monta kertaa... Omaksi iloksi ja koiran virikkeeksi otetaan juniorin kanssa joskus tottista mutta siinä se sitten onkin se harrastaminen.

Koiralauman pomo on 13,5 vuotias australianpaimenkoira herra Brando, oikealta nimeltään Dancing Skies Hobo King, virallisestikin kauniiksi todettu kun suomen valio on. Nyt jo vähän hitaampi liikkeissään mutta aika ajoin yltyy hurjaankin menoon, tosin vain hetkittäin. Brando on kyllä ihan ässä luonteeltaan!! Maailman paras ja onneksi minun.

Kakkosena ikäjärjestyksessä tulee meidän perheen "hurja" eli pitkäkarvainen saksanpaimen Dumle 3 vuotta. Dumle vahtaa mammaa antaumuksella ja on kyllä komea kaveri mutta aika usein sairas kun kärsii miljoonasta eri allergiasta ja kyynärpäätkin on huonot.Eläinlääkärin vastaanotot ovat tulleet tutuiksi ja samoin erilaiset lääkkeet... Uskollinen ystävä kun tutustuu mutta kaikessa komeudessaan hieman pelottavalta saattaa vaikuttaa alkuun.

Mamman kulta ja lellityttö sekä ehdoton prinsessa on Dalia, elokuussa vuoden täyttänyt sopuli-collie, pahamaineinen vekara joka on maailman suloisin ja pitääkin meidän poikia pihtiotteessa mennen tullen. Kipakka neito, kovin puuhakas ja ihan kauniskin on. Tulee kaikkien kanssa toimeen. On kova pusuttelemaan. Ihana tyttö!!

Last but not least, Massa-hiiri 6-vuotias lv-ruuna ja meidän perheen uusin tulokas. Iso ja raamikas herra joka pitää huolen siitä ettei tekeminen ihan heti lopu kesken. Masan hoito vie suuren osan päivästä, koirien mielestä ehkä liiankin suuren. Masa asustelee puolihoidossa joten paskanmättö on jokapäiväistä hommaa, mutta mikäs siinä, sillä olen aina tykännyt tehdä kaikkia tallihommia. Masa on maailman paras terapeutti; siinä työasiat unohtuu kun tallilla hommitaan yhdessä. Masa on kiltti ja mukava, mutta persoonallisen luonteikas varsinkin nyt kun joutunut hieman huilimaan... Tällä hetkellä parannellaan takakintereitä ja toivotaan että masa siitä taas ryhtyy kukoistamaan. Monipuolinen harrastusheppa hän kyllä on!

Eli siinä siis me kaikessa "lyhykäisyydessään". Palaillaan!!