Vuosi on vaihtunut ja taas ollaan uuden edessä. Uusi vuosi, uusi alku ja jotenkin sellainen tunne että pitäisi jotain uutta kehitellä, aloittaa tai kenties luvata. 

En ole yleensä tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia vaan päättänyt, lupaillut ja aloittanut siinä vaiheessa vuotta kun on siltä tuntunut. Päällimmäisenä on toive siitä, että saisi olla terve ja suhteellisen tyytyväinen elämäänsä. Kummankin toiveen eteen voi halutessaan tehdä paljonkin; moneen asiaan on mahdollista vaikuttaa. 

Vuosi 2014 kulminoituu kahteen isoon tapahtumaan, joista toinen on positiivinen ja toinen negatiivinen. Alkuvuodesta tutustuin Piipiin ja sain hänet lopulta omakseni. Loppuvuodesta menetin Dumlen. Siihen väliin mahtuukin sitten kaikkea laidasta laitaan.

Aloitin vuoden 2014 alussa työpaikassa josta onneksi pääsin eroon. Paikassa ei ollut mitään muuta positiivista kuin asiakkaat. Vieläkin kauhulla muistelen koko putiikkia. Good riddance, ei voi muuta sanoa. Löysin onneksi kuitenkin keväällä nykyisen työni jossa olen kyllä viihtynyt. Mikään paikka ei ole täydellinen, eikä sellaista voi odottaakaan. Pääasia on se, että töihin voi lähteä hyvillä mielin eikä ajatus töihin menosta ole totaalisen vastenmielinen tai lamaannuttava. Toimenkuvani on monipuolinen ja vaihteleva joten en liiemmälti valita. 

Piipin

tapasin ensimmäistä kertaa ystävänpäivänä. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jokin jäi kaivelemaan ja tamma tuli lopulta maaliskuun loppupuolella koeajalle. Koeaika päättyi olosuhteiden pakosta hieman sovittua aikaisemmin ja lunastin Piipin itselleni. Maksoin liikaa siihen nähden minkälaisen hevosen maaliskuussa käsiini sain, mutta kesän aikana olin ehtinyt jo varmistua siitä että kuulumme yhteen, joten vaihtoehtoja ei ollut. Tein tamman kanssa kovasti töitä että sain hänet jonkinlaiseen kuosiin. Laitettiin veriarvot ja purukalusto kuntoon, annettiin ruokaa ja liikuntaa ja nyt minulla on suhteellisen kaunis tamma jolla voin harrastella. Ylirauhallinen ja vaisu hevonen on nyt pirtsakka ja eläväinen eikä pelkää näyttää tuntemuksiaan. Sekin on hyvä. Raviuran aikaiset lannerangan vauriot vaivaa jonkin verran joten meillä harrastellaan sen mukaan. Osteopaatti käy välillä ja ratsastaessa käytän BOT-ratsastusloimea. Jalkoja hoidetaan kylmäämällä ja linimentillä, lihaksia hierotaan. Piipin ostaminen on ollut viime vuoden onnistuneimpia tekoja. Olen kovasti tykästynyt tähän persoonalliseen tammaan, jolta ei luonnetta puutu. Mikään ei  ole rentouttavampaa kuin lähteä maastoilemaan Piipuskaisen kanssa. Bless!!

Rakkaan Dumle pojan

elämä päättyi marraskuussa. Se oli kova pala siitäkin huolimatta ettei ollut mikään yllätys. Dumle oli sitkeä sissi ja kesti uskomattoman hyvin aina vaan lisääntyvän lääkityksensä. Viimeiseen asti oli kyllä pirteä ja hyvävoimainen. Sisuskalut alkoivat kuitenkin sanoa sopimuksiaan irti, joten välttääkseni tuskallisen lopun, annoin tämän uskollisen sielun mennä. Nyt on sitten tultava toimeen ilman ihanan ärsyttävää, ylikorostetun vahtivietin omannutta isompaa ronttia jonka "konkin" lussutusta ja 100 % uskollisuutta kaipaan kovasti. 

Vuoden 2014 aikana ehdin asua kolmessa eri osoitteessa: Ummeljoentiellä, Katrillipolulla ja lopulta Pellonkulmassa. Olenkin rutinoitunut muuttaja! Nyt minulla on vakituinen asunto jossa voin asua niin kauan kuin haluan. 

OIKEIN MENESTYKSEKÄSTÄ JA TYYDYTTÄVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!

Eve