Heipparallaa, on viikon paras päivä! Eilisiä kuulumisia kuitenkin vielä:

Olen yliannostanut itseni eilen mansikoilla ja vieläpä oikein rankemman kautta. En uskalla edes ajatella kuinka monta litraa niitä pistelin mutta aikamoisen paljon meni. Maha oli niin täynnä että hyvä kun sai hengitettyä ja näytti siltä kuin sinne olisi tungettu useampi jalkapallo (huom! ajankohtainen vertaus...). Olin kyllä kieltämättä melkoisen koomisen näköinen. Äidilläkin oli hauskaa kun esittelin mahtikokoista pakkiani!

Nyt on olo jo helpottanut ja uskokaa tai älkää, mansikoitakin olen syönyt lisää, tänä aamuna mm. kera chiavanukkaan. Ostoslistalla on seuraavaksi halloumi juusto että saan siitä ja mansikoista salaattia.

**************************

Eilen lyllersin tallille vasta sitten kun olin ensin saanut huikean kokoisen mahani edes jotenkin tokenemaan ja oloni asettumaan. Otin collietytöt mukaan ja näyttivätkin olevan tästä todella innoissaan. Taitaa raukoilla olla vähän liian tylsää ja niukasti aktiviteetteja. Mätin karsinaan kertyneet paskat nopeasti, pakkasin mukaan Piipin sapuskat, ötökkämyrkyt ja pari harjaa ja lähdimme taivaltamaan takalaitsalle. Otin Piipuskaisen laitsan ulkopuolelle että saimme rauhassa touhuilla. Collieitten ja Piipin yhteisoleminen sujui todella mukavasti. Piipi oli kovin kiinnostunut koirista jotka tosin hieman jännittivät lempeää jättiläistä.

Mona oli ehkä hieman rohkeampi ja viihtyi pidemmän aikaa Piipin läheisyydessä. Saattoi jopa olla hullunrohkea kun yllätin pariin otteeseen haistelemasta Piipin takajalkoja kiinnostuneena. Mona ei osaa juurikaan varoa kun on selvästikin epätietoinen siitä, mikä ihme Piipi on... Oli oikein kiva puuhastella leppoisaan tahtiin omien tyttöjen kanssa. Seuraavaksi varmaan lähdetään kävelylenkille yhdessä. Olisi menty jo tänään mutta allekirjoittaneella oli hieman ylimääräistä painolastia, you know what I mean...

Kaikista huvittavinta saattoi kuitenkin olla se, kun koirat kaivoivat pusikosta kuivahtaneen koivunoksan ja rupesivat sillä leikkimään ja Piipi teki heti perässä samoin. Yhteiset näyttää olevan ajanvietteet koirilla ja hevosilla.

Mitä koirat edellä, sitä heppa perässä...

Mitä ihmettä? Tuo "iso tyyppikin" leikkii kepeillä...??!!

Kaiken touhun ja puuhailun keskellä piti välillä ottaa rennosti:

Toinen köllötteli keskellä polkua silmät sikkuralla ja toinen maastoutui heinikkoon.

Huvittavuudesta puheenollen, tästä otoksesta tuli parhaat naurut:

Ne korvat , ne korvat. Loppumaton huvituksen aihe...

Tarpeeksi hengailtuamme laitoin Piipin takaisin laitsalle mutta hän kyllä näytti siltä että olisi mieluummin tullut mukaan.

Jäi nimittäin kököttämään portille kun lähdimme tyttöjen kanssa jatkamaan lenkkiä.

Taivalsimme laitumen perimmäiseen osaan joka on vielä toistaiseksi ollut suljettu hepoilta. Korjailin siellä aitaa kuntoon, nostelin kaatuneita tolppia ja kiristelin lankoja. Jos vaikka avaisimme portit lähipäivinä, kuka tietää. Tuo takalaitsa on kaukaisesta sijainnistaan huolimatta kiva, kun syötävää riittää ja kyseessä on kuitenkin luonnonlaidun jossa hevoset pääsevät rouskuttelemaan muutakin kuin timoteitä. Hepat ovat myös takana kuin kotonaan ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, huomattavasti rauhallisempia ja levollisempia kuin etulaitsalla. Ei auta muu kuin jaksaa vaan tuo kävelymatka sillä onhan se tosi tärkeää että heppa voi hyvin ja on tyytyväinen. Se on myös minun etu. Eikä ole ylimääräinen kävely ollenkaan pahaksi allekirjoittaneellekaan, varsinkin näin mansikkayliannostuksen jälkeisenä päivänä... ;-)

"Miksei aina voi olla pe..."

Eve