Olen Dalia 2 v. Täytän tänä vuonna 3 vuotta elokuun 8. pvä. Olen mamman ykkösprinsessa ja luonteeltani hyvin persoonallinen. Mamma kertoo että olen tämän lauman kiltein ja tottelevaisin. Tosin pentuajan jäljiltä hampaitteni jälkiä näkyy parissa tuolin jalassa mutta se ei nyt kai ole niin paha juttu, vai? Jos joskus tulee sanomista mammalta niin sitten pyrin aina varmistamaan että olen päässyt takaisin suosioon... Välillä saan mielettömiä hepuleita lenkillä ja silloin säntäilen hulluna paikasta toiseen, teen tiukkoja käännöksiä ja yritän saada laumakaverit mukaan menoon.
Tulen toimeen kaikkien kanssa, niin koirien kuin ihmisten. Lapsia hieman pelkään mutta mamma sanoo että olen vain tottumaton. Pienet koirat ovat aivan ihania! Kävin pentuna leikkikoulussa lauantaisin ja siellä totuin leikkimään pikkiriikkisten pentujen kanssa. Jotkut niistä jopa kiipeilivät päälläni. Lähestyn toisia rauhallisesti sillä haluan kaikkien ymmärtävän ettei minusta ole mitään vaaraa.
Olen ollut syntymästäni lähtien kovin perso sapuskalle, suorastaan ahne kuulemma mutta sitä en kyllä myönnä!! Minulle kelpaa ihan kaikki ja mamman mukaan lihoan ainoastaan katselemalla ruokasäkkiä mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Olin vuosi sitten jonkin verran ylipainoinen mutta nyt olen saanut itseni timmiiin kuntoon. Toisaalta kyllä mammaa voi syyttää paino-ongelmistani kun hän olisi voinut ottaa paremmin huomioon sen että olen kova syömään.
Olin jonkin aikaa, n. 5 kk:n ikäisestä lähtien raakaruokinnassa ja se vasta oli ihanaa. Ainoa huono puoli oli liian pienet annokset mutta siihenkin totuin. RAKASTAN broilerin siipiä mutta mamma sanoo ettei minulle voi niitä antaa kuin jauhettuna sillä kuulemma nielen ne kokonaisina. Mamma kertoi minulle että meinasin tukehtua kalkkunan kaulaan pienempänä; olin kuulemma niellyt liian ison palan. Minkäs sille voi kun se oli niin kovin herkullista. Sittemmin kun söin siipiä, piti mamma toisesta päästä joillain pihdeillä kiinni ja minä rouskin vimmatusti toisessa päässä. Raakaruokintaan siirryin kun meinasin joutua ylläpitolääkitykselle toistuvista virtsatieinfektioista johtuen. Onneksi mamma keksi tämän raakaruokinnan. Pissavaivat loppuivat, en tarvinnut lääkkeitä ja sain vielä mahtavan herkullista sapuskaa. Voin kertoa vinkiksi muille joilla on sama ongelma että urisan kapselit ja cantharis D12 rakeet auttavat näissä vaivoissa. NIitä mamma osti luontaiskaupasta. Muuten olen ollut kyllä terve.
Harrastan metsälenkkeilyä ja vetoleikkejä. Olen pienestä pitäen ollut kova vetämään narupatukkaa, sukkaa tai muuta sellaista. Mamman poika on minun paras vetokaveri ja kun hän tulee meille kylään, haen heti lelun esille. Olen käynyt parissa näyttelyssä mutta se ei kuulu minun vakituisiin harrastuksiini. Olen myös opetellut tottelevaisuutta mamman kanssa kun olin pieni. Tärkein tehtäväni on kuitenkin toimia mamman ystävänä. Olen mamman mukaan TUOTANTOELÄIN kun tuotan hyvää mieltä. Kuulemma osaan myös antaa kaikista parhainta hellyyttä, köllin mamman kainalossa mielelläni, olen pirteä ja leikkisä sekä myös tosi kaunis, ainakin mamman mukaan ja sitä en kyllä rupea kieltämään...
Lempinimistäni muutaman mainitakseni: Daltton, Gogot, Koksu, Koko-chanel, Kokotti, Geego, Koko-nut (silloin kun saan helpulikohtauksen) jne. niitä on! Todettakoon vielä että virallinen kutsumanimeni on Dalia ja se EI äänny Daaaalia vaan DALIA, lyhyellä "aalla".
